Naisen asema Raamatussa

Tässä alustuksessa kerron vain omia mielipiteitäni, havaintojani ja löytöjäni keskustelun pohjaksi. Asioista voi ja saa olla eri mieltä.

Paavali sanoo Galatalaiskirjeessä, että on yhdentekevää, oletko mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te olette yksi.

Pietari sanoo 1. kirjeessään, että mies ja nainen ovat yhtä lailla armon ja elämän perillisiä.

Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, tämä kuva sisältää sekä miehen että naisen.

Taivaassa, perillä, ei ole eroa miehen ja naisen välillä.

Lisäksi Paavali puhuu lämpimästi naisista työtovereinaan ja seurakunnan palvelijoina. Paavali käyttää samaa seurakuntapalvelijaa tarkoittavaa sanaa, diakonos, sekä Foibesta että Timoteuksesta, eikä tässä mielessä tee eroa naisen ja miehen välillä.

Gal. 3:26-28. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

1. Piet. 3:7. Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle (vaimollenne) kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne.

1. Moos. 5:1-2. ... Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin.

1. Moos. 1:27. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Room. 16:1-4. Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (diakonos). Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle. Tervehtikää Priscaa ja Aquilaa, työtovereitani Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. He ovat panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja heitä kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuudesta kääntyneiden seurakunnat.

1. Tim. 4:6. Kun (Timoteus) opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija (diakonos) ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut.

Matt. 22:29-30. Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.

Jos mies ja nainen ovat samalla lailla armon ja elämän perillisiä, jos on yhdentekevää pelastumisen suhteen, onko mies vai nainen ja jos lopputulos taivaassa ei riipu sukupuolesta, miten ne Raamatussa olevat kohdat, jotka näyttävät kertovan muuta, olisi ymmärrettävä?

• Mies pitää naista vallassaan?

1. Moos. 3:16. Naiselle hän (Jumala) sanoi: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

(Edellisen käännöksen mukaan) … ja hän on sinua vallitseva."

Kysymyksessä ei ole Jumalan käsky miehelle, vaan Jumalan toteamus siitä, mihin syntiinlankeemus tulee johtamaan ihmisen kovasydämisyyden tähden.

Mark. 10:4-9. He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

- Naisen ”vallanalaisuuden merkki” (edellisen käännöksen mukaan), eli pään peittäminen rukouksessa.

1. Kor. 11:1-16. Seuratkaa minun (Paavalin) esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. Kiitän teitä siitä, että aina muistatte ja noudatatte niitä opetuksia, jotka olen välittänyt teille. Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä. Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia. Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin. Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla.

Naisen ”vallanalaisuuden merkki” edellisessä raamatunkäännöksessä on käännetty kreikankielisestä sanasta, jonka merkitys on; ”oikeus, valta”. Sanan merkityksestä on, Uuden Raamatun tietosanakirjan mukaan, paljon kiistelty. Uusi käännös kääntää sanan ”arvon merkiksi”, (joka on mielestäni parempi), koska tekstin yhteydessä olevilla sanoilla ”sentähden” ja ”siis” viitataan luomisjärjestykseen.

1. Kor. 11:10. (ed. käännös) Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.

1. Kor. 11:10. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia.

Lopulta Paavalinkin mukaan tässä asiassa on kyse seurakuntajärjestyksestä eikä Jumalan käskystä.

- Saako nainen opettaa? Tuleeko naisen olla vaiti seurakunnassa? Ja onko hänen pakko synnyttää lapsia pelastuakseen?

1. Tim. 2:8-15. Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä. Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.

Raamatussa puhutaan seurakunnan palvelijoista (diakonos) mm. Paavalin kirjoittamassa 1. kirjeessä Timoteukselle. Siinä ei tehdä eroa miehen ja naisen välillä.

1. Tim. 3:8-13. (Seurakunnanpalvelijoiden ominaisuudet) Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana. Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä. Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo tästä asiasta seuraavasti;

”Kristillisen seurakunnan alku on helluntaissa, jolloin vuodatettiin Pyhä Henki ja jaettiin hengellisiä lahjoja. Kaikki seurakunnan hengelliset tehtävät suoritetaan armolahjojen avulla. Sen vuoksi Uusi Testamentti ei tunne mitään vastakohtaisuutta armolahjojen ja palvelustehtävien (virkojen) välillä. Päinvastoin niillä toiminnoilla, joilla on viran luonne (virkaan asettamisineen), on edellytyksenä henkilökohtainen, virkaan liittyvä karisma (armolahja). Kuitenkin käy selvästi ilmi, että armolahjojen ja yleisen pappeuden perustalta nousee esiin erityisiä palvelustehtäviä eli virkoja, joilla erotuksena vapaista armolahjoista on virallinen asema seurakunnassa. On selvää, että seurakuntapalvelijan virka on tällainen virka.”

”Huomionarvoinen seikka on myös se, että seurakuntapalvelijan virka asetetaan aina seurakunnan kaitsijan (johtajan) viran yhteyteen ja mainitaan tämän rinnalla.”

”Seurakuntapalvelijoiden vaatimuksiin liittyy erikoisia kehotuksia, jotka todennäköisesti kohdistetaan naispuolisille diakoneille. … erityisesti heiltä kielletään panettelu, johon lähinnä naisilla on taipumus.”

Entä Paavalin ensimmäinen kirje Korinttilaisille, jossa Paavali sanoo, että ”naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa”? Tosin hän aloittaa sanomalla, että jokaisella voi olla esim. opetus annettavanaan.

1. Kor. 14:26-40. (Järjestys seurakunnan kokouksissa) Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. …

Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua. Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. Teidänkö luotanne Jumalan sana on lähtenyt liikkeelle? Tai onko se tullut pelkästään teidän luoksenne? Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky.

(jae 38) Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.

(jae 38 edellisen käännöksen mukaan) ”Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä.”

(jae 38 englanninkielisten raamatuiden mukaan) But if any man is ignorant, let him be ignorant. (ignorant = tietämätön, oppimaton)

Veljet, tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista. Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.

Paavali perustelee ohjettaan seurakuntajärjestyksellä. Se, mitä Paavali sanoo Herran käskyksi, koskee seurakuntajärjestystä rikkovia naisia. Samalla Paavali myös ilmeisesti puhuu sitä samaa gnostilaista harhaoppia vastaan kuin 1. kirjeessään Timoteukselle (katso seuraava kohta).

Katkelma Lauri Thurénin kirjasta, Raamatun käyttöohje 2; (nainen pelastuu lastensynnyttämisen kautta):

1. Timoteuskirje – synnyttämällä taivaaseen?

Merkillisimpiä lauseita Raamatussa on väite: ”Nainen pelastuu lasten synnyttämisen kautta”, 1. Tim.2:15. Tarjosiko apostoli vaihtoehtoista reittiä pelastukseen?

Raamattua lukiessaan itse kukin kompastuu joskus käsittämättömiin ajatuksiin. Joku turvautuu silloin Lutherin neuvoon ”nostaa hattua ja jatkaa lukemista”. Uskonpuhdistaja ei kuitenkaan tarkoittanut, että Raamatusta kannattaisi valikoida vain itselle sopivat ja helposti aukeavat kohdat, päinvastoin.

Puhumalla hatusta Luther vastusti Raamatun tulkitsemista ”oman mielemme mukaan” eli itse keksittyjen selitysten avulla. Tuskinpa mikään muu synti voi olla meille enemmän esteeksi, hän totesi.

Usein juuri vaikeisiin kohtiin kätkeytyy suuria aarteita sille, joka jaksaa kaivaa. Raamattua ei kannata sensuroida sanomalla, että jokin kohta ei ole ”pelastuskysymys”. Vain viidessä kohdassa Paavali kertoo suoraan, miten joku pelastuu. Edellä mainittu Ensimmäisen Timoteuskirjeen jae on yksi niistä.

Apostolin ajatus ei aukea pähkäilemällä. Tuskin hän kehottaa hankkimaan lapsia vaikka väkisin, mutta vielä huonompi on hurskasteleva selitys. Sen mukaan naisen pitää synnyttää Jumalalle lapsia käännyttämällä ihmisiä uskoon. Mitä jos ei olekaan synnynnäinen evankelista? Hatusta tempaistuja ovat myös väitteet, että Paavali puhuu Mariasta, joka synnytti Jeesuksen, tai että hän puhuu tavallisesta synnyttämisestä, tai että nainen pelastuu lapsista huolimatta. Viesti kun on juuri päinvastainen: synnyttämisen avulla pelastutaan! Nykyinen kirkkoraamattu kiemurtaa irti ongelmasta pyöristämällä lauseen epämääräiseksi.

Vaikean raamatunkohdan selvittäminen kannattaa aina aloittaa lukemalla tekstiä sen ympäriltä ja miettimällä, mistä koko jaksossa keskustellaan. Mielenkiinto kasvaa, kun apostoli painottaa edellä, että – yllätys, yllätys – Aadam luotiin ennen Eevaa! Seuraava yhtä erikoinen uutinen on, että syntiinlankeemuksessa petetyksi joutui nainen eikä mies. Aivan kuin vastaanottajat eivät olisi koskaan kuulleet luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksia. Lisäksi todetaan, että nainen ei saa opettaa ja hallita miestään. Samojen eriskummallisten lauseiden joukkoon kuuluu puhe pelastumisesta synnyttämisen avulla. Mikä niitä yhdistää?

Apostoli puhuu siis sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ajattelevat toisin kuin hän. Tämän vastapuolen näkemyksiä voi yrittää hahmottaa hänen repliikkiensä pohjalta, kuin peilistä lukien. Timoteuskirjeen jakeista syntyy vaikutelma, jonka mukaan vastapuoli ajatteli, että luomiskertomus ja syntiinlankeemuskertomus menivät toisin kuin 1: Mooseksen kirjassa. Ensin luotiin Eeva ja ensin petettiin Aadam. Nykytilanteesta apostolin vastapuoli tuntuu ajattelevan, että naisen pitää toimia opettajana ja kieltäytyä synnyttämästä lapsia. Muuten hän ei pelastu. Tällaisia väitteitä näissä Timoteuskirjeen jakeissa ilmeisesti vastustetaan.

Tunnelma on kuin kuuntelisi, kun joku puhuu puhelimeen. Yhden osapuolen puheenvuoroista ei koko keskustelu hahmotu helpolla. Iso kysymys onkin: julistiko joku todellisuudessa tuollaista erikoista oppia?

Vähän myöhemmältä ajalta tunnetaan Johanneksen salainen kirja, gnostilaisväritteistä kristillisyyttä edustava teos. Se on kuin peilikuva 1. Timoteuskirjeen tekstistä. Toisin sanoen: Johanneksen salainen kirja kuvaa aika tarkkaan sellaista ajattelua, jota 1. Timoteuskirje vastustaa. Gnostilaishenkiselle kristillisyydelle oli tyypillistä selittää, että näkyvä maailma on kuin varjokuva, todellisuus on taivaassa.

(Johanneksen salaisen kirjan mukaan) Paha luojajumala Jaldabaot meni tekemään tämän maailman, ja mikä surkeinta; ihmisen. Jokaisen sydämessä kun on vangittuna hippunen taivaallista valoa eli sielu. Sielun päämäärä on vapautua maallisista kahleista ja kohota takaisin taivaaseen. Tätä varten tarvitaan opetusta ja tietoa eli gnosista.

Gnostilaiset arvelivat, että pelastuakseen sielun on parasta suhtautua torjuen kaikkeen aineelliseen, varsinkin jos jokin asia tuntuu hyvältä. Maalliset ilot ja nautinnot kiinnittävät ihmisen tähän maailmaan, eikä hän enää kaipaa taivaaseen. Ruumis on sielun vankila, eikä vankilaan saa rakastua! Mutta kun ihminen kieltäytyy ruoasta, juomasta, omaisuudesta, nukkumisesta ja seksistä, hän on oikealla tiellä.

Raskainta syntiä (Johanneksen salaisen kirjan mukaan) oli lasten synnyttäminen, sillä silloin lisää jumalallista valoa joutuu ruumiin vankilaan. Siksi synnyttäjä joutuu suoraan kadotukseen. Ettei näin kävisi, naisen olisi parasta muuttua niin mieheksi kuin mahdollista. Hänen pitäisi toimia seurakunnan opettajana ja jättää lapset synnyttämättä.

Tällaista oppia siis apostoli vastustaa. Hän kääntää vastapuolen iskulauseen reippaasti päälaelleen: ei nainen synnyttämällä kadotukseen joudu, vaan pikemminkin taivaaseen!

Gnostilaisväritteisen ajattelun taustalla oli Platonilta ammentava kansanfilosofia, kun taas alkuperäinen kristinusko nousi juutalaiselta pohjalta. Juutalaisuudessa Jumalan luomistyötä pidettiin hyvänä. Samaa todisti Luojan omakin laaduntarkkailu luomiskertomuksen mukaan, 1. Moos. 1:10-31. Kunnon juutalainen ei torjunut Jumalan antamia ”maallisia” lahjoja vaan ylisti ja kiitti häntä niiden tähden. Näin myös ensimmäiset kristityt ajattelivat. Ei ruumis ole sielun vankila vaan Pyhän Hengen temppeli!

Ensimmäisestä Timoteuskirjeestä huolimatta gnostilaisia maailmankielteisiä ajatuksia imeytyi kirkon uskoon. Paasto, köyhyys, naimattomuus ja elämänkielteisyys nousivat korkeaan kurssiin. Maallisia iloja karttavat uskovaiset ovat vieläkin muinaisten gnostilaisten hengenheimolaisia. Erikoisilta kuulostavilla kommenteillaan Ensimmäinen Timoteuskirje ohjaa tekemään toisin: ylistämään Jumalaa hänen lahjoistaan, joista lapset ovat arvokkaimpia.

Miehen ja naisen sama arvo käy hyvin ilmi myös Paavalin seuraavasta kirjoituksesta;

1. Kor. 7:14-16. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?

Voiko nainen olla seurakunnan johtajana?

Seurakunnan johtajan (kaitsijan) virka on eri tehtävä kuin seurakuntapalvelijan virka, Ison Raamatun tietosanakirjankin mukaan.

1. Tim. 3:1-7. (Seurakunnan johtajan ominaisuudet) Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.

Sitä, että seurakunnan johtajan tulisi olla mies, on perusteltu lähinnä seuraavilla seikoilla;

- 1. Tim. 3:2 kohdalla, ”yhden vaimon mies”,

- luomisjärjestyksellä,

- sillä, että Jumalakin haluaa kutsuttavan itseään isäksi,

Tämä kohta ei tosin kelpaa perusteluksi, sillä Jumala on Jumala ja me olemme ihmisiä. Jeesus nimenomaan varoitti kutsumasta ketään ihmistä isäksi (Matt. 23:9).

- perinteillä (apostolitkin olivat miehiä).

Tämä kohta ei myöskään kelpaa perusteluksi, sillä apostolin armolahja voinee olla myös naisella (1. Kor. 12:28 ja 31).

Itse olen ratkaissut tämän asian siten, että toivoisin seurakunnan kaitsijan olevan mies. Jos joku nainen pyrkii (tai on jo valittu) tähän virkaan, jätän asian hänen ja Jumalan väliseksi asiaksi, koska Jumala ei anna minun ”tuomita” eikä ”halveksia” omaa palvelijaansa.

Room. 14:4-14. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. … Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta.

Asioita kuvataan Raamatussa melko usein naiseksi. Tällä ei halvenneta naista, vaan asia itse joko korottaa tai halventaa sisältönsä. Esim.; Israelia kuvataan vaimoksi ja seurakuntaa kuvataan Karitsan morsiameksi.

Isebel oli Vanhassa Testamentissa kuningas Ahabin puoliso, joka rakasti epäjumalien palvontaa ja vääryyttä. Kun jotain verrataan Isebeliin, on siinä vastaavia ominaisuuksia.

Ilm. 2:20-21. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan.

1. Kun. 16:30-31. Ahab, Omrin poika, teki enemmän kuin kukaan hänen edeltäjänsä sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä. Hän jopa otti vaimokseen Sidonin kuninkaan Etbaalin tyttären, Isebelin, ja ryhtyi palvelemaan ja kumartamaan Baalia.

Vanhan testamentin patriarkkojen aikana (jonkin tiedon mukaan) naiset olisi kirjoitettu omaisuusluetteloon. En tiedä pitääkö asia paikkansa. Seuraavat kohdat Raamatussa eivät kuitenkaan puolla sitä, että patriarkatkin olisivat syyllistyneet samaan;

- Jobin kirjassa Jobin tyttäret saavat poikkeuksellisen aseman. Jobin pojista mainitaan vain lukumäärä mutta tyttäret mainitaan nimeltä (Job 42:13-14).

- Selofhadin tyttäret perivät isänsä (4. Moos. 27:1-9).

Jumala valitsi naiset Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi (Matt. 28:1-10, Luuk. 24:19-24).

Jumala haluaa kutsuttavan itseään isäksi. Tämä ei vähennä naisen arvoa. Päinvastoin. Jeesus piti naista samanarvoisena miehen kanssa. Se käy ilmi mm. seuraavista Raamatun kohdista:

Mark. 3:31-35. Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua." Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Luuk. 8:1-3. Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan.

Ehdonvallan asioissa Jeesus itse menetteli ”perinnäissääntöjen” mukaan, ettei aiheuttaisi turhaa mielipahaa, mutta ei vaatinut turhien perinnäissääntöjen ja laintulkintojen noudattamista toisilta (Matt. 17:27, Matt. 12:1-2, Matt. 12:9-12).

Entä se kohta, jossa sanotaan, että vaimon tulee olla kuuliainen miehelleen. Sitä kohtaa ei ole tarkoitettu yhdenkään miehen luettavaksi (ja väärinkäytettäväksi). Miehen luettavaksi on tarkoitettu seuraava kohta;

Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne.

Molemmat kohdat, sekä miehelle että vaimolle tarkoitetut, liittyvät aikaisempaan tekstiin koska kumpikin alkaa sanalla ”samoin”.

1. Piet. 2:13-3:9. (Kristitty ja esivalta) Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää. Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. Ja näin tehkää vapaiden tavoin - älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat. Palvelijat, kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös epäoikeudenmukaisille. Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. - Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet." Te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.

Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää. Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan. He olivat miehilleen kuuliaiset - Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne.

Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.

Entä se kohta, jossa moititaan ”vaimon nalkutusta”?

Sananl. 19:13. Tyhmä poika on isänsä riesa, nalkuttava vaimo kuin vuotava katto.

Tähän voisi sanoa, että;

Mies, jos omakotitalosi katto vuotaa, totta kai sinä menet ja paikkaat sen. Et sinä lähde työtä karkuun. Mutta kun talosi katto vuotaa tällä toisella tavalla, miksi pakenet kapakkaan tai töihin työpaikallesi. Erik Ewalds (edesmennyt pappi, psykologi ja sielunhoitaja) on sanonut aika kivasti; Vaimo nalkuttaa siksi, että hänellä on asiaa. Yleensä tapahtuu niin, että kun kuuntelet, nalkutuskin vähenee.

Yhteenvetona voisi sanoa, että sydämemme kovuuden tähden me itse luemme Raamattua tarkoitushakuisesti ja etsimme sieltä kohtia, jotka omasta asiayhteydestään irti reväistynä näyttäisivät puoltavan meidän omaa vallanhaluamme ja oikeassa olemisen pakkoamme. Käsityksestämme me sitten pidämme kiinni, koska se on tuttu ja ”turvallinen” ja siirrämme sen eteenpäin.