Omat kommenttini ovat tällaisella tekstillä.

Aiheeseen liittyvät raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Aiheena joulu?

Oheisena niitä asioita, joita on saatu selville joulunaikaan liittyen. Jouluevankeliumi ei ole mikään jouluna kerrottava satu vaan totta.

Maallistuneet ihmiset eivät usko Jeesukseen Kristukseen eivätkä hänestä kertovaan evankeliumiin. Se ei ole kummallista sillä tapahtumat, jotka tässä ovat kysymyksessä, ylittävät arkitodellisuuden. Kysymys on kaikkivaltiaan Jumalan toiminnasta niiden ihmisten ja sen maailman keskellä, jotka Hän on itse luonut. Se on murheellista, että me kristityt peittelemme omaa uskoamme liian usein toisten ihmisten keskuudessa.

Raamatun kirjoitukset on alun perin kirjoitettu itämaisessa kulttuuriympäristössä. Me kuitenkin tulkitsemme Raamatun sanomaa länsimaisesta ajatusmaailmasta käsin ja siksi Raamatun hienot yksityiskohdat eivät aina meille avaudu.

• Meille lainsäädännön noudattaminen on ykkösasia. Itämaisessa ajattelussa häpeän välttäminen ja häpeän poistaminen on ykkösasia. Yleistäen voisi sanoa, että me puhumme totta, koska valehtelu on häpeällistä. Itämainen pitää oikeana jopa valehtelun, jos hän sillä välttyy aiheuttamasta suvulleen häpeää.

• Meillä yksilönvapaus on ykkösasia (voimme jopa ”unohtaa” vanhukset hoitolaitokseen). Itämaisessa kulttuurissa perheen ja suvun hyvinvointi on yksilönvapautta tärkeämpi.

• Meille on tärkeää, että Jeesus kärsi meille kuuluvan tuomion ristillä puolestamme. Itämaiselle ajattelulle on tärkeää, että Jeesus kärsi häpeän heidän puolestaan.

• Meillä on joitakin tulkintoja, jotka ovat hataralla pohjalla. Esim. meille kerrotaan, että Jeesus-lapsen luo tuli kolme tietäjää. Raamatuntutkimus on osoittanut, että tietäjiä oli 12 ja heidän mukanaan noin 1000 hengen turvajoukko.

Luetaan jouluevankeliumin yksi kohta tässä valossa.

Luuk. 2:7. ja hän (Maria) synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Tähän me mielessämme lisäämme tylyn majatalonisännän ja tallin kylmän avokatoksen. Niin ei todellisuudessa ollut. Jeesus syntyi sukunsa keskelle kodinomaisiin tiloihin, jotka olivat, ainakin osittain, koverrettu kalkkikiviluolaan. Majapaikka-sanan oikea käännös alkutekstistä on vierashuone. Jeesuksen syntymäpaikka Betlehem oli pieni juutalainen kyläyhteisö Rooman keisarikunnassa. Sinne oli tullut muitakin Joosefin sukulaisia veroluetteloon merkittäviksi, joten paikat olivat täynnä. Sen ajan tavan mukaan kotieläimet oli sijoitettu alakertaan. Synnyttävälle Marialle haluttiin antaa mahdollisimman turvallinen ja rauhallinen paikka, joten alakerta oli luonnollinen valinta. Jeesus syntyi, kapaloitiin ja pantiin seimeen. Seimenä oli todennäköisesti eläinten rehua varten kallioon koverrettu syvennys. Jeesus syntyi sukulaistensa kotiin. Poikkeuksena muiden lasten syntymään oli Raamatun ennustusten täyttymisen lisäksi merkittävä enkelitoiminta ennen Jeesuksen syntymää, syntymän aikaan ja syntymän jälkeen.

Egyptistä palaamisen jälkeen Joosef ja Maria aikoivatkin ensin mennä takaisin Juudean Betlehemiin, josta olivat pakomatkalle lähteneet, mutta palasivat Nasaretiin, josta olivat lähteneet verollepantaviksi.

Matt.2:21-23. Joosef …, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan. Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaaksi oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika Arkelaos, hän ei uskaltanut mennä sinne. Saatuaan sitten unessa ohjeen hän meni Galileaan ja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi.

Pitkäperjantain sanoma sovituksesta ja pääsiäisen ylösnousemus ovat seurauksia joulun tapahtumalle. Kristinuskon perustotuus on, että Jumala itse syntyi ihmislapseksi seimeen, ihmiseksi jolle on annettu valta määrätä kaikkien muiden ihmisten kohtalosta. Syntymällä ihmiseksi Jumalan Poika, Jeesus Kristus, otti itselleen ihmisyyden. Hän on samaan aikaan täydellisesti ihminen ja täydellisesti Jumala. Ja sitä Hän on edelleenkin, tosin ylösnousemusruumiissa, istuessaan Isän Jumalan oikealla puolella. Ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän valmisti ja varmisti jokaiselle Häneen uskovalle paikan luonaan taivaassa. Sinne mekin pääsemme samanlaisessa ylösnousemusruumiissa kuin mitä Jeesuksella on nyt, mutta vasta silloin, kun Jeesus tulee kuninkaana noutamaan Häneen uskovat luokseen. Ellei Jumala itse olisi ottanut ihmisyyttä itselleen syntymällä ihmiseksi, ja ihmisenä sovittanut meidän syntejämme, ei meillä Jumalan luota karkotetuilla olisi minkäänlaista osuutta Jumalan luona.

Jokaisen ihmisen ongelma Jumalan edessä on synti jota Jumala vihaa. Jeesus syntyi vapaaehtoisesti ihmiseksi kantamaan ristillä Jumalan vihan seuraukset. Tämän Jeesuksen sovitustyön Jumala lukee jokaisen sellaisen hyväksi, joka suostuu uskomaan sen, että Jeesuksen ristinsovitus koskee myös häntä.

Jeesus oli Jumalan toinen persoona (Poika) jo ennen ihmiseksi syntymistään, joten neitseestä syntyminen ei ole mitenkään merkillistä. Merkillistä olisi, ellei näin olisi tapahtunut. Me luotamme Raamattuun, Jumalan ilmoitukseen itsestään. Raamatun mukaan kaikki näkyvä ja näkymätön on luotu Jeesuksen Kristuksen kautta. Sellainen ihminen, joka väittää että Jeesus olisi syntynyt maallisesta isästä, kieltää sekä Jeesuksen synnittömyyden että Jeesuksen Jumalallisen voiman. Hän pitää Raamattua, ainakin tältä osin, satukirjaan verrattavana teoksena.

Tämä Jumalan syntyminen ihmiseksi on kristinuskon perusta. Jos Jumalan syntyminen ihmiseksi mitätöidään, ollaan todellisissa vaikeuksissa koko Raamatun ilmoituksen kanssa. Koska Jeesus (ennen ihmiseksi syntymistään) on se persoona, jonka kautta kaikki on luotu, on vain luonnollista, että uudet luomisteot olivat merkkeinä Hänen maailmaan tulostaan, Hänen maailmassa elämisensä aikana ja Hänen täältä lähtönsä aikana.

Fil.2:5-9. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.

Ei ole outoa, että Jeesus Kristus, elämän alkulähde, nousi kuolleista. Sen sijaan Jumalan kuolema on paljon hätkähdyttävämpää kuin kuolleista nouseminen. Ja koska Jumalan kuolematon Poika todella alistui ruumiilliseen kuolemaan, ei ole kummallista, että tällainen kuolema merkitsee sovitusta Jumalasta eroon joutuneelle ihmissuvulle.

Heti kun suostumme myöntämään, että seimeen syntynyt Jeesus-lapsi on Jumala, on järjetöntä nähdä vaikeuksia muussakaan Raamatun ilmoituksessa. Jumalan ihmiseksi tulo on salaisuus mutta sen kautta avautuu kaikki muu, mitä Raamatussa on kerrottu.

Joulun merkitys on siinä, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, jonka kautta maailma luotiin, syntyi ihmiseksi. Jeesus syntyi ihmiseksi, koska hänellä oli tehtävä, jonka vain Hän kykeni tekemään ja vain ihmisenä. Ihmisenä ollessaan, ihmisluontonsa puolesta, Jeesus oli enkeleitä alempana. Jeesuksen jumalallinen luonto oli ikään kuin sammutettuna. Kristus Jeesus suostui vapaaehtoisesti tähän alennustilaan, missä ihmiset ovat. Kuolleista noustessaan Kristus Jeesus otti takaisin sen taivaallisen asemansa, mikä hänellä oli ennen ihmiseksi syntymistään. Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaan turvaamalla myös me saamme taivaassa aseman Jumalan (adoptio)lapsina. Aseman, joka on enkeleitä korkeampi, Jumalan lapsen aseman.

Jumalan pelastussuunnitelman kulmakiviä, joista yksikään kristitty ei saa luopua, ovat;

• Jumalan ennalta ilmoitus Messiaan (Kristuksen) syntymisestä (Raamatun kirjoitukset),

• Jeesuksen Kristuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä (muuten hän ei olisi ollut sovittajaksi kelpaava toinen Aadam vaan ensimmäisen Aadamin jälkeläisenä syntisen luonnon omaava).

• Jumalan syntyminen ihmiseksi (joulun varsinainen sanoma),

• Jeesuksen Kristuksen eläminen synnittömänä (syntiuhrin tuli olla ilman vikoja),

• Jeesuksen kuolema meidän sijastamme Jumalan uhrikaritsana (pääsiäinen ja pitkäperjantai),

• Jeesuksen nouseminen kuolleista, (Tämä on antiikin historian parhaiten dokumentoitu tapahtuma.)

• Jeesuksen sovintokuolemaan uskomalla ihminen saa Jumalan lupaaman Pyhän Hengen ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi, (Tämän voi jokainen itse kokea todeksi.)

• uudestisyntyneinä Jumalan lapsina me odotamme Kristusta palaavaksi noutamaan meidät kirkkauteen, jolloin myös me saamme sellaisen ylösnousemusruumiin, kuin mitä Jeesuksella Kristuksella nyt on Hänen istuessaan valtaistuimellaan Isän Jumalan oikealla puolella.

Gal. 4:4-5. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.

Hepr. 1:2-4. … näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. …

1. Kor. 15:45-49. Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista (Jeesuksesta) tuli eläväksi tekevä henki. ... Ensimmäinen ihminen (Aadam) on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen (Jeesus) on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen (Aadam) oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen (Jeesus) on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.

Kun Jeesus syntyi (noin v. 7-6 eKr.), joulua ei vielä ollut. Joukko muita pakanallisia juhlia oli. Vasta vuonna 274 jKr. Rooman keisari Aurelius, joka pyrki hävittämään kristinuskon, perusti "voittamattoman auringon juhlan" ilmeisesti vastavetona kristittyjen joululle. Kristityt juhlivat joulua jo paljon ennen tätä pakanallista valon juhlaa.

Kun Messias tuli (Kristus = Messias), hän ei tullut tyhjiöön. Häntä osattiin odottaa. (Ilkka Puhakka mainitsi luennollaan 23.10.2019 ”Mistä sinä olet lähtöisin” tutkijan, jonka mukaan;) Vanhassa testamentissa on 436 sellaista kohtaa, jotka puhuvat Messiaan tulosta.

Essealaisten vuonna 68 jKr säilömät kirjakääröt löydettiin Qumranin luolista 1900 luvulla. Ne kertovat, että essealaiset odottivat Vanhan testamentin kirjoitusten perusteella kahta eri messiasta, pappi-messiasta sekä kuningas-messiasta. Tavallinen kansa odotti poliittista messiasta, Rooman ikeen alta vapauttajaa. Josefuksen mukaan monia messiaita esiintyikin ennen v. 70, jolloin Jerusalemin temppeli tuhottiin.

Jeesuksen tekemät teot puhuivat sen puolesta, että juuri hän oli tuo odotettu Messias.

Lisäksi Messiaan oli oltava Daavidin poika (Daavidin sukua). Messiaskandidaatin oli kyettävä se todistamaan. Kun temppeli tuhottiin v. 70, paloivat myös temppelissä säilytyksessä olleet sukuluettelot. Sen jälkeen kukaan ei voinut enää todistaa olevansa Daavidin poika.

Tämän vuoksi oli tärkeää, että evankeliumeihin (Matteus ja Luukas) talletettiin Jeesuksen sukuluettelot. Kumpikin näistä evankeliumeista on kirjoitettu reilusti ennen temppelin hävitystä, joten sukuluetteloiden aitous voitiin silloin vielä tarkistaa. Matteus, joka kirjoitti evankeliuminsa juutalaisille, on tallettanut Jeesuksen sukuluettelon Joosefin kautta. Luukas taas kirjoitti evankeliuminsa Roomassa oleville pakanoille. Luukkaalla oli aikaa haastatella Mariaa odottaessaan sitä, että Paavali vapautuisi vankeudesta.

Sukuluettelot sitovat evankeliumit tapahtuneeseen historiaan. Tärkein juridinen asia talletettavaksi evankeliumiin oli sukupuu. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa isä määritteli sen, kuka on juutalainen. Asia muuttui vasta myöhemmin. Luukas, joka haastatteli Mariaa, valitsi evankeliumiinsa Jeesuksen äidin sukuluettelon. Markuksella, joka kulki Pietarin mukana, oli Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit jo käytettävissään, joten hän saattoi jättää Jeesuksen sukuluettelot kirjoittamatta.

Johanneksella oli evankeliumia kirjoittaessaan käytössä kaikki muut kolme evankeliumia joten hänkään ei kirjoittanut sukuluetteloita. Sen sijaan Johannes meni aikaisemmaksi ”vaimon siemeneen” eli ns. protoevankeliumiin eli ”alkuevankeliumiin” asti.

1. Moos. 3:14-15. Herra Jumala sanoi käärmeelle: Koska tämän teit, olet kirottu. ... Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi (siemen) ja hänen sukunsa (siemen) välille: ihminen (vaimon siemen) on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä (pistävä) häntä kantapäähän.

Juutalaiset rabbit pitivät tätä kirjoitusten kohtaa ensimmäisenä messiasennustuksena. Johannes kirjoittaa evankeliumissaan;

Joh. 1:1-5 ja 14. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. … Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Jeesuksen ajan juutalaiset tutkivat, mihin aikaan kirjoitukset (Vanha testamentti) viittasivat. Merkit viittasivat, että Messiaan oli aika tulla. Kirjoitukset (Raamattu) ei kuitenkaan puhu kahdesta eri messiaasta, kuten esim. essealaiset luulivat, vaan yhdestä Messiaasta, joka tulee kaksi eri kertaa. Jeesus Kristus (Messias) tuli ensin kärsivänä vapahtajana vapauttamaan kansansa sen synneistä – ei Rooman vallan alta. Hän tuli vaimon siemenenä, jota käärme myös konkreettisesti pisti kantapäähän ristin naulan muodossa. Aikanaan ylösnoussut Jeesus Kristus (Messias) tulee toisen kerran, takaisin kuninkaana.

Jeesuksen tarkasta syntymäpäivästä ei meillä ole varmuutta, Jumala on jättänyt sen salaisuudeksi. Tärkeintä ei olekaan se, milloin Jeesus syntyi, vaan se, että Hän on syntynyt ja kuollut juuri meidän syntiemme sovittajana. Joulua vietetään Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi syntymisen muistoksi ja juhlana. Ja koska emme tiedä tarkkaa päivää, on aivan oikein viettää sitä 24 päivänä joulukuuta.

Tärkeää ei ole myöskään se, millä ulkoisilla menettelytavoilla me Vapahtajamme syntymää juhlistamme. Onko meillä joulukataja vai onko joulupuuta ollenkaan. Joulupukkikin lienee ihan hyvä asia, kunhan se ei syrjäytä Jeesusta joulujuhlamme päähenkilönä.

Jotakin Raamattu Jeesuksen syntymästä meille kertoo. Seuraavassa mielenkiintoisia asioita, joita tutkijat ovat saaneet selville.

Milloin Jeesus sitten syntyi? Jukka Norvanto kertoi Raamattuluennoissaan seuraavaa;

500 luvulla elänyt munkki, joka yritti laskea Jeesuksen syntymävuoden, määritti sen muutamalla vuodella pieleen. Tämän munkin määrittämä ajanlasku meillä kuitenkin on nykyisin käytössä.

Luukas, joka eli Jeesuksen aikoihin ja otti asioista selvää, sitoo Jeesuksen syntymän seuraaviin aikoihin;

• Rooman keisari Augustukseen, joka eli vuosina 31 eKr. – 14 jKr. (Luuk. 2:1)

• Ensimmäiseen verollepanoon Juudeassa, jossa myös Kyrenius (Quirinius) oli toisena käskynhaltijana mukana. Verollepano toteutettiin vuosina 10-7 eKr. (Luuk. 2:1). Seuraava veroluetteloihin merkitseminen toteutettiin vuonna 6 jKr.

• Abian pappisosastoon, jossa Johannes Kastajan isä, pappi Sakarias palveli (Luuk. 1:8). Pappisosasto oli Jerusalemin temppelissä kahdesti vuodessa viikon kerrallaan. Jeesus ja Johannes Kastaja olivat sukulaisia ja heidän ikäeronsa oli puoli vuotta. Jos Elisabet tuli raskaaksi kolme kuukautta pappisvuoronsa päätyttyä, Jeesus syntyi juuri jouluna. Jos Elisabet tuli raskaaksi heti Sakariaan pappisvuoron päätyttyä ja jos ihmisen syntymäksi katsottaisiin sikiämisen hetki, niin kuin jossain päin maailmaa tehdään, olisi joulu hyvinkin tarkka syntymäpäivä Jeesukselle.

• Herodekseen, joka surmautti kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset (Matt. 2:16). Herodes kuoli vuonna 4 eKr. Sitä ennen Herodes oli ainakin vuoden ajan niin huonossa kunnossa, että hän ei olisi kyennyt ottamaan itämaan tietäjiä vastaan.

Jeesuksen syntymän ja kuoleman ajankohdat on Antti Laato perustellut erittäin hyvin Vanhan testamentin selitysraamatun osassa IV, profeettakirjat I, sivuilla 149 - 163. Laatolla on täydellisin ja kattavin selvitys perusteluineen, jonka olen näistä asioista tähän mennessä lukenut. Otan tähän siitä loppuyhteenvedon.

”Jeesuksen elämä sidotaan keskeisissä vaiheissa maailman historian tapahtumiin. Hän syntyi Augustuksen aikana, tarkemmin sanottuna ensimmäisen verollepanon yhteydessä n. 6 eKr. Tapahtumaan liittyi astronominen ilmiö, jonka seurauksena Jeesuksen syntymä tuli tunnetuksi myös muiden kansojen keskuudessa. Idän viisaat tulivat katsomaan Jeesus-lasta mahdollisesti vuonna 5 eKr. Jeesuksen julkinen toiminta alkoi keisari Tiberiuksen aikana n. 27 jKr. Jeesus kuoli pääsiäisenä 7.4.30 jKr. Pontius Pilatuksen aikana ja nousi kuolleista kolmantena päivänä 9.4.30 jKr.

Seppo Kangas, Helsingin raamattukoulun entinen rehtori, on kertonut seuraavan;

Normaalisti Juudeassa pidettiin lammaslaumat talvella sisätiloissa. Tästä oli kuitenkin yksi poikkeus. Lauma, josta Jerusalemin temppelissä uhrattavat lampaat otettiin, oli Betlehemissä ja se oli ulkona ympäri vuoden.

Tässä näkyy Jumalan yksityiskohtainen suunnittelu, sillä juuri ne paimenet, jotka paimensivat temppelin uhrilampaita, saivat todistaa Jumalan Uhrikaritsan syntymää.

Paimenia ei tuolloin kelpuutettu todistajiksi oikeuteen, mutta Jumala valitsi Jeesuksen syntymän todistajiksi kuitenkin juuri heidät. (Naisiakaan ei kelpuutettu todistajiksi, mutta Jumala valitsi heidät Jeesuksen ylösnousemuksen todistajiksi.) Kun enkeli ilmoitti paimenille Jeesuksen, Messiaan ja Jumalan syntymästä (Luuk. 2:11), hän sanoi paimenille; ”ilmoitan teille”. Sen lisäksi, että Jumala valitsi paimenet todistajikseen, Hän ilmoitti, että juuri heille, tosin myös muille (Luuk. 2:10), mutta varsinkin näille hyljeksityille, oli syntynyt vapauttaja, pelastaja. Tässä ilmenee hyvin se, miten Jumala usein valitsee juuri sen, joka ei muille kelpaa. Harva menestynyt antaa menestymisestään kunnian Jumalalle tai suhtautuu omaisuuteensa ja ominaisuuksiinsa siten että on saanut ne lahjaksi Jumalalta palvelutehtävää varten.

Jeesuksen vanhemmat joutuivat pakenemaan kuningas Herodeksen tappokäskyä Egyptiin. Perimätiedon mukaan Jeesuksen sukulainen, Johannes Kastajan äiti Elisabeth, pakeni lapsensa kanssa erämaahan. Johannes Kastajan isä Sakarias surmattiin, koska hän ei suostunut kertomaan sotilaille lapsensa olinpaikkaa.

Jeesuksen kasvatusisä Joosef ilmeisesti kuoli Jeesuksen ollessa 19 -vuotias.

Entä joulun tähti?

Itämaan tietäjät, jotka ammatikseen tutkivat tähtitaivaan ilmiöitä, ilmoittivat Herodekselle Messiaan syntymähetkeksi vuoden 7 tai 6 eKr. Se perustui Jupiterin ja Saturnuksen samanaikaiseen kohtaamiseen kalojen tähtikuviossa. Herodes otti papeilta ja kirjanoppineilta selvää, missä Messiaan oli määrä syntyä – Juudean Betlehemissä kuului vastaus – joten Herodes ohjasi tietäjät sinne. Seuraava katkelma on Jouko Martikaisen kirjasta ”Idän tietäjät”:

Illan muuttuessa yöksi, tuli tietäjiä vastaan aluksi hento, reunoiltaan rajautumaton valo. Jupiterista näytti lähtevän valokiila. Se valaisi tien varren kukkuloita ja heidän Betlehemiä lähestyessään muutamia kaupungin taloja. Pimeyden laskeutumisen jälkeen pysyi valokiila samassa paikassa ja valaisi pienen osan Betlehemin taloista, lopuksi ehkä vain yhden ainoan talon. Näytti siltä kuin tähti olisi pysähtynyt paikoilleen sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli.

Tähtikuviot kiersivät normaalia kulkuaan taivaalla. Vain Jupiter ja Saturnus näyttivät pysyvän paikoillaan. Juuri se tähti, jonka idän tietäjät olivat nähneet nousevan taivaalle kotimaassaan, johti heitä Jerusalemista Betlehemiin marraskuun puolivälissä vuonna 6 eKr. Näin siksi, että Jupiterin ja Saturnuksen yhteen liittymisestä syntyvä valo, jonka linnunradan valo vahvistaa, muodosti juuri silloin valokiilan, joka sanan mukaisesti opasti tietäjät Betlehemiin. Vastaavia valoilmiöitä on dokumentoitu tapahtuneen myöhemminkin. Alkuteksti korostaa suorastaan poikkeuksellisella tavalla sitä iloa, joka valtasi idän tietäjät, heidän tullessaan perille Betlehemiin. Täynnä iloa he sitten lähtivät enkelin antaman ohjeen mukaisesti eri tietä paluumatkalleen.

Yllä kerrottu antaa ainakin minulle riittävän selvityksen siitä, mikä Joulun tähti olisi voinut olla. Mikään yllä kerrottu tapahtuma ei myöskään ole vastoin luonnon- ja fysiikan lakeja.

Otan tähän myös osan vuoden 2016 joulukuun Sanaplus lehdessä olleesta Lauri Thurénin kirjoituksesta ”Miksi Jumala tuli ihmiseksi?”

Joulun perimmäistä tarkoitusta, sitä miksi Jeesus syntyi ihmiseksi, kannattaa kysellä parhailta asiantuntijoilta. Näin he vastaavat:

• Paavali: Herramme Jeesus Kristus oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään (2. Kor. 8:9).

• Heprealaiskirje: Jeesus … tuli ihmiseksi, jotta hän riistäisi kuolemallaan vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästäisi vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina (Hepr. 2:14-15).

• Johannes: Jumala lähetti Jeesuksen, jotta ihmisillä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:13-17, 17:3).

• Jesaja: Herra on lähettänyt minut (Jeesuksen) ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen (Luuk. 4:18).

Kuin yhdestä suusta Raamatun eri kirjoittajat todistavat, että me ihmiset olimme köyhiä, peloissamme, kuoleman orjia, vankeja, sokeita ja sorrettuja. Paavali summaa karusti: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23).

Jeesus syntyi muuttamaan kaiken. Hän tuli tekemään meistä rikkaita, vapaita, rohkeita ja näkeviä. Hän tuli antamaan elämän, joka ei pääty koskaan. Hän tuli antamaan meille lahjaksi Jumalan oman vanhurskauden.

Miten Jeesus suoritti tehtävänsä? Evankelistat kertovat, että hän paransi sairaita ja hyväksyi syrjittyjä seuraansa. Yhä uudestaan hän julisti syntisille synnit anteeksi. Aluksi kaikki tämä koski vain joitakin hänen kohtaamiaan ihmisiä. Lopulta hän kuitenkin teki sovinnon koko maailman ja Jumalan välillä. Kun Jeesus kuoli ja nousi kuolleista, hän vei mukanaan syntimme ja toi tilalle Jumalan vanhurskauden (2. Kor. 5:19-21).

Siksi Joulu. Vain ihmiseksi tullut Jumala pystyi antamaan ihmisille elämän ilman pelkoa kuolemasta, kirkkauden vailla pimeyden häivää. Onko hienompaa hetkeä ajatella tätä kaikkea kuin silloin, kun katsoo jouluyön hämärässä tuikkivia kynttilöitä ja tummaa taivasta vasten loistavia taivaan tähtiä?

Pentti Lempiäisen kirjasta ”Pyhät ajat” (Kirjapaja).

Joulupukki ja joululahjat

Joulupukki on alkujaan ollut paholaisen vertauskuva. Vähän-Aasian lounaisosassa sijainneen Myrnan piispa Nikolaus (k. 300 luvun puolivälissä) oli perimätiedon mukaan moninainen hyväntekijä ja lasten suojelija. Erityisesti hän rakasti orpolapsia koska oli itsekin jäänyt pienenä orvoksi. Hyvistä töistään ei Nikolaus pitänyt ääntä, vaan teki ne salaa ihmisten tietämättä. Joulun aikaan hänen kerrotaan kuljettaneen mukanaan kahlehdittua pukkia vertauskuvana Kristuksen kahlehtimasta kiusaajasta. Aikojen mittaan lahjojen antajan Nikolauksen ominaisuudet siirtyivät saastaisena pidetylle pukille ja pelottavasta pukista tuli kiltti lahjojen jakaja. Nikolaus on yksi katolisen kirkon pyhimyksistä, Pyhä Nikolaus – Santa Claus.

Paikoin Keski-Euroopassa lahjojen tuoja on Nikolauksen sijasta Kristus-lapsi. Neuvostoliitossa yhteydet kristilliseen perinteeseen koetettiin katkaista siten, että lahjat jakoi uudenvuodenpäivänä pakkasukko.

Pohjoismaissa Nikolaus-perinteeseen liittyy joulukoristeena käytetty olkipukki. Nykyisellä joulu-ukolla ei ole suoranaista yhteyttä vanhoihin pukki-hahmoihin, vaan nykyinen joulu-ukko (”joulupukki”) on lähinnä isoksi kasvanut tonttu. Tieto Korvatunturista pukin asuinpaikkana tuli Suomessa tunnetuksi Markus-sedän mainittua siitä 1927 Yleisradion lastentunnilla. Amerikkalaisilla Santa Claus asuu pohjoisnavalla.

Joululahjojen esikuvana voidaan pitää uudenvuodenlahjoja, joita annettiin jo antiikin Roomassa kun ihmiset toivottivat toisilleen menestystä alkavalle vuodelle. Tapa säilyi kristinuskon levitessäkin. Kristillisessä kirkossa oli joululahjojen yhtenä alkuperäisenä perusteena se, että parempiosaiset antoivat lahjoja sairaille ja köyhille. Joululahjojen antaminen tuli Suomessa tavaksi vasta 1800 luvun lopulla ja värikkäät joulupaperit vasta 1920 luvulla.

Kristillisen moraalin rappeutuessa joulupukkikin antaa lahjat vain kilteille lapsille. Tässä ilmenee ihmiselle luonteenomainen ansiomoraali. Oikea kristillinen ajattelutapa on toinen. Jumala on hyvä pahoille ja rakastaa heitä. Ellei näin olisi, jäisivät kaikki ilman Jumalan suurinta lahjaa, Jeesusta Kristusta.

Joulukuusi

Joulukuusen tuominen kotiin lienee saatu Saksasta. Varhaisin tieto siitä on vuodelta 1419, jolloin leipurikisällit pystyttivät joulupuun erääseen sairaalaan ja koristivat sen omenoilla, päärynöillä, ehtoollisleivillä (luit oikein – tämä ei ollut ehtoollisleivän väärinkäyttöä, niitä ei oltu konsetroitu/siunattu), värjätyillä pähkinöillä ja paperikoristeilla. Tieto kynttilöiden käytöstä joulupuussa on vasta vuodelta 1662 Hannoverista. Joulukuusi paratiisin elämänpuun vertauskuvana vakiintui Suomessa joulukoristeeksi 1800-1900 lukujen vaihteen tienoolla.

Joulupuuna käytettiin aluksi muitakin ikivihreitä puita kuin kuusta. Mäntyä ja katajaa voidaan aivan hyvin myös käyttää ja käytetään jossain paikoissa edelleenkin.

Joulukynttilät

Palava kynttilä julistaa jouluna, että Kristus toi ikuisen elämän toivon niille, ”jotka asuvat kuoleman varjon maassa” (Jes. 9:1, Luuk. 1:79).

Sytyttäessämme kynttilät joulupöydälle on aihetta samalla rukoilla, ettei meistä pitäisi paikkansa Raamatun sana: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan …Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh. 1:9-11).

Siunattua Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armorikasta syntymäjuhlaa juuri sinulle.