Seuraavassa esityksessä Luuk. 12:35-59 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla. Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Kristuksen paluuta odotellessa

Jeesus jatkaa edelleenkin opetuslapsiensa opettamista kansanjoukon ollessa ympärillä.

Luuk. 12:35. "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa.

Jeesuksen aikana ihmisillä oli pitkäliepeiset vaatteet. Työn teon ajaksi vaatteen helmat piti nostaa ylös ja sitoa ne vyötäisille. Lampun piti olla palamassa pimeään aikaan, jos vaikka kutsu töihin tulisi yöllä.

Toisin sanoen; Olkaa valmiina työhön ajankohdasta riippumatta, heti kun tarve on. Tarpeen määrittää Isäntämme ja Herramme Jeesus Kristus. Tarve voi tulla yllättäen, joko Herrastamme kertomiseen tai avun antamiseen (1. Piet. 3:14-15, Sananl. 3:27-28). Toinen asia, mitä Jeesus tällä vertauksella tarkoittaa, on; Älkää luopuko Hänen paluunsa jokahetkisestä odotuksesta.

1. Piet. 3:14-15. Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.

Sananl. 3:27-28. Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!"- kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.

Luuk. 12:36-38. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!

Vertauksen palvelijat tiesivät varmasti, että heidän isäntänsä on jonkin aikaa poissa. Senkin he tiesivät, että heidän isäntänsä varmasti tulee jossakin vaiheessa takaisin. Vain ajankohtaa he eivät tienneet. Siksi niiden palvelijoiden käytös, jotka lakkasivat odottamasta herransa paluuta, on täysin järjetöntä. Ehkä he pitivät herraansa saamattomana. Entä me kristityt, pidämmekö mekin meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, maailmankaikkeuden luojaa ja ylläpitäjää, sellaisena jota voimme itse ohjailla ja jonka puheita ei tarvitse ottaa vakavasti (Kol. 1:15-20)? Unohdammeko me saamamme palvelutehtävän?

Tämä vertaus liittyy myös Herramme Jeesuksen toiseen tulemiseen. Tämän mukaan Jeesus kohtaisi tullessaan kolme erilaista ihmisryhmää.

• Uskottomat, jotka eivät välitä Jeesuksen Kristuksen ristinsovituksesta. He sulkevat itse itsensä taivasten valtakunnan ulkopuolelle. He eivät halua palvella Herraa edes nimellisesti. (Ilm. 22:14-15.)

• Ne, jotka ovat nimellisesti Herran palvelijoita mutta eivät noudata Herran sanaa vaan omia ja maailman mielipiteitä. He käyttävät kristinuskoa vain toimeentulonsa lähteenä. ”Vatsa” on heidän jumalansa (Fil. 3:18-19, 1. Kor. 5:11-13). Meille ei ole sallittua tuomita näitä väärin käyttäytyviä Herran palvelijoita, sillä osa heistä on kuin onkin kerran perillä taivaassa. Meidän tulee kuitenkin puolustaa niitä palvelijoita, jotka joutuvat vainon ja lyöntien kohteeksi. Emme saa myöskään vaieta Raamatun totuudesta, vaikka jotkut kokevat sen tuomitsemisena. Se, että Jumalan sanan sisältö tuomitsee jonkun, on Jumalan itsensä asia. Meidän asiamme on käyttää Jumalan sanaa noudattaen totuutta ja rakkautta (Ef. 4:15).

• Herransa paluuta valvoen odottavat. He ottavat elämässään todesta Herransa sanan ja sen, että heidän Herransa Jeesus Kristus palaa takaisin juuri niin kuin on luvannut (Fil. 3:20).

Tämä Jeesuksen kertoma vertaus koskee meitä kaikkia, sillä Jeesus ei tässä erottele palvelijoitansa heille annettujen tehtävien tai niistä suoriutumisen perusteella. Vain ne, jotka palvelevat itsensä sijasta Herraa ja jotka niin ollen myös odottavat hänen paluutaan, hän ottaa luokseen palatessaan takaisin. Paluunsa ajankohdan Jeesus jättää auki.

Kol. 1:15-20. Hän (Jeesus) on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

Ilm. 22:14-15. "Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä. (Valhetta on kaikki se, mikä on vastoin Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa.)

Fil. 3:18-20. Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita. Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. (Paavali puhuu tässä seurakuntalaisista, sillä 1. Kor. 5:12 mukaan hän ei tuomitse ulkopuolisia.)

1. Kor. 5:11-13. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (Tämän ns. seurakuntakurin suhteen kannattaa olla varovainen, sillä sen varjolla monet johtajat ovat käyttäneet valtaansa väärin vanhan luontonsa ohjaamina.)

Ef. 4:13-16. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta (totuutta rakkaudessa) ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Tästä samasta asiasta, valvomisesta ja Herran odottamisesta, Jeesus kertoi opetuslapsilleen muulloinkin käyttäen hieman erilaista vertausta (Mark. 13:31-37).

Mark. 13:31-37. Taivas ja maa katoavat, mutta minun (Jeesuksen) sanani eivät katoa. Mutta sitä päivää ja hetkeä (Jeesuksen takaisinpaluun ajankohta) ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, (Jeesus luopui ihmisenä olonsa ajaksi taivaallisesta tiedostaan ja viisaudestaan. Hän turvautui kaikessa Taivaalliseen Isäänsä.) ei kukaan muu kuin Isä. "Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!"

Tässä vertauksessa isäntä on poissa pitkän ajan. Isännällä on erilaisia palvelijoita, joilla kullakin on erilainen toimenkuva joista he yksilöinä joutuvat vastaamaan isännälleen tämän palatessa. Huomio kiinnitetään ovenvartijaan, jonka erityistehtävänä on valvoa. Vertauksessa kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13), mahdollisesti juuri ovenvartija ilmoitti sulhasen tulosta nukkuville, joku valveilla oleva kuitenkin. Sulhasen tullessa vain ne kelpuutettiin häihin, joilla oli öljyastia mukanaan. Nämä olivat jo valveilla ollessaan huolehtineet siitä, että öljy ei lopu kesken. Öljy(astia) kuvaa Pyhää Henkeä. Ne, joilla ei ollut öljyastiaa mukanaan, olivat touhunneet muuta. Jotain sellaista, missä öljyastia olisi ollut rasitteena.

Kuinka usein me häpeämme Kristusta ja Raamatun sanaa ja kätkemme oman ”öljyastiamme” pois näkyvistä? Jos me jatkuvasti elämme ilman, että ”öljyastia” on mukanamme, on sen hakeminen liian myöhäistä Kristuksen tullessa takaisin.

Matt. 25:1-13. "Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.' "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

Luuk. 12:39-40. "Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista."

Jeesus kertoo edelliseen vertaukseen liittyen tämän toisen vertauksen, jolla Hän korostaa jatkuvaa valvomista, jatkuvan valmiina olemisen tärkeyttä. Sen tärkeyttä, että oma suhde Jeesukseen pysyy elävänä. Että maailman viettelykset ja omat himot eivät tulisi tärkeämmäksi kuin suhde Jeesukseen ja Jumalan sanaan, Raamattuun.

Luuk. 12:41. Pietari sanoi: "Herra, tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?"

Jeesuksen vastauksesta tähän Pietarin kysymykseen ilmenee, että Jeesus tarkoittaa vertauksellaan myös meitä jokaista. Valvominen ja Jeesuksen paluun odotus koskee meitä jokaista.

Luuk. 12:42-44. Herra vastasi: "Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.

Kuka on uskollinen taloudenhoitaja? Joku voi ajatella, että eihän Jumala minun hoitooni ole mitään merkittävää uskonut. Entä sinä itse – olethan sinäkin Jumalalle tärkeä? Jeesus Kristus kuoli ristillä juuri sinun vuoksesi? Ole siis viisas äläkä lyö laimin rukousta, pyrkimystä Jumalan sanan noudattamiseen ja seurakunnan kokousta.

Jos joku ajattelee, että ei hän Jeesuksen takaisin tulemista näe, kuinka väärässä hän silloin onkaan. Kun meidän maallinen ruumiimme ummistaa silmänsä viimeisen kerran, se näkee Herran joko ylösnousemusruumiissa (1. Tess. 4:15-18) tai sitten tuomarinaan viimeisellä tuomiolla (Ilm. 20:11-15).

Palvelijoilleen isäntä antaa tehtäväksi huolehtia muista palvelijoistaan eri tavoilla. Sitä varten Hän antaa armolahjoja ja sitä varten ovat seurakuntavirat (Room. 12:6-8). Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Siksi jokaisen kristityn on vietettävä aikaa Raamatun sanan yhteydessä. Siksi Jumala myös kutsuu joitakin henkilöitä sananpalvelijoiksi (Room. 1:1-6). Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä juuri uskollisten kautta. Jumalan sanalle uskottomat palvelijat vain karkottavat ihmisiä Herran yhteydestä.

1. Tess. 4:15-18. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Ilm. 20:11-15. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Room. 12:6-8. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon (Jos virka, pitäköön virastaan vaarin), opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

Room. 1:1-6. Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, … ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. (Paavali johtaa kirjoitustensa kautta ihmisiä uskon kuuliaisuuteen vielä nytkin.) Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te.

Luuk. 12:45. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella.

Jeesuksen Kristuksen takaisinpaluu on tavallisten kristittyjen keskuudessa pitkälti unohdettu. Edes pelko Hänen paluustansa tuomarina ei siten ole esteenä sille, että vallan himo, esillä olemisen halu tai oikeassa olemisen pakko saavat meidät pieksemään sanoilla niitä kanssapalvelijoita, jotka ovat eri mieltä tai käyttäytyvät meidän mielestämme väärällä tavalla. Surulla tunnustan olleeni itsekin tällainen (Room. 14:4). Ellei tästä synnistä tee parannusta, johtaa se helposti muihinkin synteihin.

Joku on viisaasti sanonut, että; Jos et kykene neuvomaan toista rakkaudella älä neuvo ollenkaan. Negatiiviset asiat olisi aina kerrottava toiselle kahden kesken. "Hurskas" pieksemisen muoto on viedä toisen puutteet yleiseksi rukousaiheeksi (Jaak. 4:11-12).

Room. 14:4. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Jaak. 4:11-12. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?

Luuk. 12:46. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset (uskottomat).

Matt. 24:48-51. "Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: 'Herrani ei tule vielä pitkään aikaan', ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee, hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Se, milloin taloudenhoitaja on mennyt liian pitkälle, niin että hän menettää pelastuksen, sen ratkaisee Jumala yksin (Hes. 7:27). Jumalan sanan mukaan näitä väärin käyttäytyviä ja kadotukseen matkalla olevia palvelijoita tulee kirkossa aina olemaan (Jer. 23:28-32). Raamattuun kirjoitettu Jumalan sana kyllä toteutuu ja Jumalan valtakunta menee eteenpäin heistä huolimatta. Parannuksen tekoon on aikaa lyhimmillään vain joko seuraavaan hengenvetoon tai sitten Kristuksen paluuseen asti. (Hes. 18:30-32, Mal. 3:5-6, Matt. 7:2.)

Hes. 7:27. ... Minä annan heille heidän vaelluksensa mukaan, minä tuomitsen heidät niin kuin he ovat toisia tuominneet. He tulevat tietämään, että minä olen Herra. (Jumala on sama iankaikkisesti. Siksi tämä koskee myös meitä.)

Jer. 23:28-32. Profeetta, joka on nähnyt unen, kertokoon unensa. Mutta se, jolle minä olen puhunut, julistakoon minun sanani totuudenmukaisesti! Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö minun sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion?" Herra sanoo: Totisesti, minä käyn näiden profeettojen kimppuun, näiden, jotka sieppaavat sanoja toisiltaan ja julistavat niitä minun sanoinani! Minä käyn näiden profeettojen kimppuun, jotka puhuvat omiaan mutta väittävät: 'Tämä on Herran sana.' Minä käyn niiden kimppuun, jotka julistavat valheuniaan ja kertovat niistä. He valehtelevat ja kerskuvat ja eksyttävät näin minun kansani. (Tämä koskee myös meitä, kristittyjä, jotka on liitetty uuden liiton kansaan.) Minä en ole heitä lähettänyt enkä antanut heille tehtävää. Ei heistä ole tälle kansalle mitään hyötyä, sanoo Herra.

Hes. 18:30-32. Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. "Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset (tai me muutkaan)? En minä tahdo kenenkään kuolemaa - näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!

Mal. 3:5-6. Näin sanoo Herra Sebaot: - Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. - Minä, Herra, en muutu,

Matt. 7:2. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.

Luuk. 12:47-48. "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.

Diginovumin mukaan;

Palvelija ei saanut rangaistusta vain siksi, että oli tehnyt pahaa, vaan myös siksi, ettei ollut tehnyt hyvää. Vrt. Jaak 4:17. Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin. Koska hän oli palvelija, hänen olisi pitänyt tietää herransa tahto, jos hän vain olisi halunnut ottaa selvää siitä. Ei ole olemassa »moraalista tietämättömyyttä».

Näitä Luukkaan evankeliumin jakeita on yritetty selittää eri tavoin. Yksi selitysyritys on, että Jumalan omat kohtaisivat jo täällä maan päällä elossa ollessaan syyn ja seurauksen lain kautta niiden vääryyksien seuraukset, mitä ovat lihassa tehneet. Vaikka syyn ja seurauksen laki täällä maailmassa hyvin pitkälti toimiikin, se ei selitä maailman taholta Jumalan lapsiin kohdistuvaa vainoa eikä muutenkaan kaikkea kärsimystä. Menestysteologien oppi perustuu vastaavaan ajatteluun mutta käänteisesti. Heidän mielestään Jumala palkitsee hyvän hyville ihmisille jo täällä maan päällä siten, että ei anna minkään pahan kohdata heitä. Joten he uskovat Jumalan sanan vastaisesti, että jos Kristuksen seuraaja vain elää oikein, hän ei voi sairastua eikä ahdistua.

Lähtisin siitä, mitä itse teksti meille kertoo. Jeesus kertoo vertauksessaan neljästä erilaisesta palvelijasta, jotka vasta isännän palattua takaisin kohtasivat tekojensa seuraukset;

• Palvelija, joka huolehtii toisista palvelijoista. Tämä palvelija palkitaan.

• Palvelija, joka pieksee muita palvelijoita ja suosii sellaisia mielipiteitä ja tekoja, jotka Raamatun mukaan ovat syntiä. Ne palvelijat, joita hän lyö, ovat useimmiten Raamatun sanan mukaan eläviä. Tämä palvelija saa kuolemantuomion.

• Palvelija, joka tietää, mitä isäntä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi isännän tahdon mukaan. Tämä palvelija saa monta raipaniskua.

Mikä erottaa tämän palvelijan siitä palvelijasta, joka sai kuolemantuomion? Tämä palvelija ei piekse muita palvelijoita eikä hyväksy niiden ihmisten ideologiaa, jotka suosivat aktiivista synnin tekemistä. Mutta hän pysyttelee sivussa eikä puolusta sorrettua (Sananl. 24:11-12). Tämä palvelija on "kuin liattu lähde tai pilattu kaivo", jonka luo "janoisen" avuntarvitsijan ei kannata tulla (Sananl. 25:26). John Stuart Mill totesi vuonna 1867 aforismin; "Pahat ihmiset eivät tarvitse mitään muuta päästäkseen päämääräänsä, kuin että hyvät ihmiset katselevat eivätkä tee mitään." Tämän palvelijan Kristuskalliolle rakentama olkikasa palaa, mutta hän itse kuitenkin pelastuu kuin tulen läpi (1. Kor. 3:11-15). Tässä palvelijassa ei toteudu Jumalan tahtoma vanhurskaus, sillä hän elää elämäänsä vanhan luontonsa mukaan lihallisena kristittynä (Room. 8:1-4). Itse en enää uskaltaisi tietoisesti toimia Jumalan tahdon vastaisesti, sillä "jos pahalle antaa pikkusormen, se helposti vie koko käden" (1. Moos. 4:7).

• Palvelija, joka tietämättään tekee sellaista, mikä on isännän tahdon vastaista. Tämä palvelija pääsee vähillä raipaniskuilla.

Herää kysymys, miksi tämä palvelija ei tiennyt. Miksi Jumalan lapsi ei lue Raamattua eikä käy sellaisen seurakunnan kokouksissa, jossa kuulisi Jumalan sanaa? Tämänkin palvelijan Kristuskalliolle rakentama rakennus palaa, mutta hänkin pelastuu kuin tulen läpi (1. Kor. 3:11-15).

Sananl. 24:11-12. Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle. Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.

Sananl. 25:26. Kuin liattu lähde ja pilattu kaivo on hurskas, joka taipuu jumalattoman edessä.

1. Kor. 3:11-15. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Room. 8:1-4. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

1. Moos. 4:7. Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."

Luuk. 12:49-50. "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle - ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava - ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!

Tuli, jonka Jeesus lähetti maan päälle, saatiin helluntaina Pyhän Hengen muodossa (Joh. 16:7, Apt. 2:1-4). Jumalan sanaa verrataan myös tuleen (Jer. 23:29). Myös lopun ajan tuomioista puhutaan tulena, mutta sitä tulta Jeesus ei tässä tarkoita (2. Piet. 3:7). Kasteella Jeesus tarkoittaa ristinkuolemaansa (Mark. 10:32-38).

Joh. 16:7. Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,

Apt. 2:1-4. Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jer. 23:29. Eikö minun (Jumalan) sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion?"

2. Piet. 3:6-7. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.

Mark. 10:32-38. Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: "Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista."

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen." "Mitä te haluatte minun tekevän?" kysyi Jeesus. He vastasivat: "Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella." Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?"

Luuk. 12:51-53. Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa."

Maailman ihmiset ovat valinneet pahan ja siksi he vastustavat sitä totuutta, joka Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sanassaan on tullut maailmaan (Joh. 3:17-21). Jumalan Sana, Jeesus Kristus ja Jumalan sana, Raamattu, erottavat Jumalan lapsen maailmasta (Joh. 17:14-26). Maailman ihmiset elävät ilman Jumalan tuntemista pimeydessä ja valheessa. Jumalan lapset on kätketty Jeesukseen Kristukseen ja siksi he elävät valossa ja totuudessa (1. Joh. 5:19-20). Me tunnemme Pelastajamme, sillä Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta Kristusta (Joh. 16:13-14). Pimeydessä viihtyvä kokee Jumalan sanan valon tuomitsevana ja siksi hän pyrkii vetämään valon lapset omaan pimeyteensä. Jos valon lapsi ei siihen suostu, on riita valmis (1. Piet. 4:4).

Joh. 3:17-21. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta." (Toinen kaihtaa Jumalan sanan valoa, että hänen pahuutensa pysyisi piilossa. Toinen tulee valoon, että Jumalan sana paljastaisi hänelle itselleenkin hänen pahuutensa, armahtaisi hänet ja antaisi hänelle voiman vastustaa itsessään olevaa pahuutta.)

Joh. 17:14-26. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.

1. Joh. 5:19-20. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa. Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

Joh. 16:13-14. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut (Jeesuksen), sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

1. Piet. 4:1- 4. Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan.

Tässä Jeesus alkaa jälleen puhumaan kansalle, joka oli enemmän kiinnostunut omaisuudesta kuin siitä, mitä Jeesus teki ja opetti.

Luuk. 12:54-57. Jeesus sanoi sitten kansalle: "Kun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin tuleekin. Tai kun tuulee etelästä, te sanotte: 'Tulee helle', ja niin tulee. Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa? "Miksi te ette jo itse ratkaise, mikä on oikein?

Mikä teki "tästä ajasta" erikoisen ja erilaisen, joka ihmisten olisi pitänyt ottaa huomioon? Sen teki Jeesus itse, Hänen puheensa ja tekonsa. Ne olivat paljon enemmän kuin yhdelläkään Vanhan testamentin profeetalla oli ollut. Lisäksi profeettojen kirjoitukset viittasivat Jeesukseen (Room. 1:19-22, Luuk. 24:44).

Diginovum kertoo tästä kohdasta seuraavasti;

Sade tuli lännessä olevalta Välimereltä, kun taas etelätuuli puhalsi kuivilta aavikkoalueilta. Palestiinan eteläpuolella oli aavikkoseutuja, sekä Siinai että Arabian autiomaa. Ei tarvittu paljonkaan viisautta, jotta saattoi ymmärtää sieltä puhaltavan tuulen tuovan mukanaan lämpöä ja kuivuutta.

Ihmiset keskittyivät ulkonaisiin asioihin ja laiminlöivät sen, mikä oli tärkeintä. He eivät nähneet ajan merkkejä, koska eivät halunneet nähdä niitä. Taivas oli heille tuntematon sen ulkonäköä lukuun ottamatta. He osasivat tulkita tuulen sanomaa, mutta eivät Hengen.

Tietoa heillä oli, mutta ymmärtämisen halu puuttui. Heidän olisi pitänyt kiiruhtaa etsimään sovintoa Jumalalta ja tehdä se muistuttamattakin. Ilman Jeesuksen läsnäoloa ja hänen antamaansa opetustakin heillä oli kylliksi tietoa pystyäkseen määrittelemään, mikä oli oikein. Sen tähden nämä ihmiset eivät voineet puolustaa itseään millään, mitä Paavalikin korostaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa.

Room. 1:19-22. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, (Jumalan teot ovat edelleenkin nähtävänä Hänen luomistekojensa lisäksi Israelin kansan kohtalossa ja näistä kertovassa kirjassa, Raamatussa.)

Luuk. 24:44. Jeesus sanoi heille (opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen): "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu."

Luuk. 12:58-59. Kun olet vastapuolesi kanssa menossa oikeuteen, tee matkalla kaikkesi, että pääsisit sovintoon hänen kanssaan. Muuten hän raahaa sinut tuomarin eteen, ja tuomari luovuttaa sinut vartijalle, joka panee sinut vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä lanttia myöten."

Tämä Jeesuksen vertaus maallisesta oikeudesta sopii myös Jumalan tuomioihin. Jokainen ihminen joutuu kerran tekemään elämästään tiliä Jumalalle. Se kannattaa tehdä jo eläessään ja päästä sovintoon Jumalan kanssa (Jes. 1:18-20). Jumala on tehnyt sovinnon tekemisen itsensä kanssa helpoksi (2. Kor. 5:18 – 6:2). Ellei ihminen suostu sovintoon Jumalan kanssa tällä Jumalan määräämällä ehdolla, ihminen joutuu itse vastaamaan täysimääräisesti kaikista vääristä teoistaan, kaikista virheistään ja kaikista laiminlyönneistään (Joh. 5:28-29, Room. 2:4-8, Kol. 3:25).

Jes. 1:18-20. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. (Tämä on mahdollista, koska Jeesus Kristus on sovittanut meidän syntimme. Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen meidät erottaa Jumalasta se, että emme usko Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kuolleen ristillä puolestamme.) Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut. (Jumala on luvannut, että kun me uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, Hän antaa meille Pyhän henkensä oppaaksi ja neuvojaksi, jotta voisimme vastustaa sortumista takaisin entiseen syntielämäämme.)

(Joku voisi sanoa, että uskominen on niin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Usko näkyy teoissa ja siksi Jeesukseen Kristukseen uskomisen voi aloittaa vaikka sillä teolla, että pyytää Häneltä syntinsä anteeksi ja pyytää Hänet oman elämänsä Herraksi.)

2. Kor. 5:18 – 6:2. Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

Joh. 5:28-29. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.

Room. 2:4-8. Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha.

Kol. 3:25. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.