Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Näkyykö rakkaus?

Room. 12:9. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa (kammokaa) pahaa, pysykää kiinni hyvässä.

Miten pahaa voi vihata? Siten, että ei tee sitä, vaan valitsee hyvän. Mistä tietää, mikä on hyvää? Sen kertoo meille Raamattu ja Jumalan sanalla koulutettu omatunto (Miika 6:8).

Miika 6:8. Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. (Tämän ilmoituksen me löydämme Raamatusta.) Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Jumala ei ainoastaan odota tätä, vaan Hän haluaa antaa meille myös tahdon ja edellytykset hyvän tekemiseen.)

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Useimmat ihmiset osaavat puhua toisille kohteliaasti, pyrkivät olemaan loukkaamatta toisia ja osoittavat arvostusta lähimmäisilleen. Voi myös olla helppoa teeskennellä myötätuntoa tai tuohtumista toisen puolesta, kun hän kertoo, mitä hänelle on tapahtunut. Jumala kutsuu meitä kuitenkin aitoon rakkauteen, joka ei ole vain teeskenneltyä kohteliaisuutta. Todellinen rakkaus edellyttää keskittymistä ja vaivannäköä. Se vaatii aikaa, rahaa ja henkilökohtaisia uhrauksia. Kukaan ei kykene osoittamaan rakkautta kokonaiselle kaupungille, mutta paikallinen Kristus-ruumis (uudestisyntyneet Jeesuksen omat ao. paikkakunnalla) pystyy siihen. Meidän tehtävämme on etsiä niitä, jotka voisivat tarvita rakkauttamme (itse asiassa Jumala ohjaa sellaiset lähellemme), ja keksiä keinoja, joilla voimme voittaa elinpiirissämme olevia ihmisiä Kristukselle.

Room. 12:10. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.

Kreikan kielessä on useita sanoja rakkauden eri muodoille. On veljesrakkaus, perherakkaus, aviopuolisoiden välinen rakkaus ja pyyteetön tahtorakkaus. Maailma on typistänyt rakkauden lähes pelkästään seksiksi, joka ei ole rakkautta ollenkaan.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Toisia voi kunnioittaa kahdella tavalla: itsekkäästi tai epäitsekkäästi. Voi kunnioittaa vaikkapa esimiestä jotta hän palkitsisi meitä, työntekijöitä jotta he tekisivät parempaa jälkeä, varakkaita jotta he lahjoittaisivat seurakunnalle, tai vaikutusvaltaisia jotta he olisivat meidän puolellamme. Jumalan tapa on toinen ja siihen liittyy rakkaus. Kristittyinä meidän tulisi kunnioittaa ihmisiä sen vuoksi, että heidät on luotu Jumalan kuvaksi, että he ovat sisaria ja veljiä Kristuksessa ja että heillä kullakin on ainutlaatuinen tehtävä Kristuksen seurakunnassa. Jumalan tapaan kunnioittaa ihmisiä ei mahdu kilpailuhenki, ellei sitten kilpaile toisten kunnioittamisessa.

Room. 12:11. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.

Joku voi ajatella, että mitä minä heikko kristitty pystyn tekemään? Tässä ajatuksessa on totta vain se, että on heikko. Mutta Jumala ei tarvitse vahvuutta, vaan heikkoja (1. Kor. 1:27-30). Emme ole koskaan yksinämme, sillä Kaikkivaltias Jumala on aina lapsensa kanssa. Jos kiinnitämme katseemme omaan heikkouteemme, lamaannumme. Mutta kun tunnustamme heikkoutemme ja sen, että olemme joka hetki riippuvaisia Jumalasta, silloin kaikkivaltias, taivaan ja maan Herra, voi käyttää meitä palvelutyössään – se on oikeastaan palvelutyön onnistumisen edellytys.

1. Kor. 1:27-30. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

”Älkää olko velttoja” Otan tähän katkelman Hilja Aaltosen kirjasta ”Hengen virrat”, sivulta 150.

Mikään ei ole niin suuri este herätykselle kuin sammunut kristitty – uskova, joka on näkynsä menettänyt, ja jolle riittää, kun puhutaan jollain tavalla jumalisesti. Tällaisten mielikokoukset ovat sellaisia, ettei niissä nyt aivan ranttaliksi panna, mutta mahdollisimman vähän niissä on Jumalan sanaa ja hengellisyyttä. Jumalan sanaa voi olla vain siteeksi. Uskova, joka viihtyy tällaisessa tilaisuudessa, on este Jumalan Hengen antamalle herätykselle. Ei räikeä jumalattomuus pidätä Jumalan pilviä, vaan näkynsä menettänyt kristitty. Se osaa sotia sillä tavalla Jumalan Hengen tulta vastaan, jota ei jumalaton maailma pysty tekemään. Nämä sammuneet näyt Suomen Siionin keskellä ovat se vedenjakaja, johon jumalan nostattamat (herätyksen) sadepilvet uudelleen ja uudelleen kariutuvat. Ne kääntävät Jumalan pilvet pois ja Jumalan pelto jää kuiville.

Room. 12:12. Toivokaa ja iloitkaa (olkaa toivossa iloiset), ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Ahdingossa ollessaan ei useinkaan kykene iloitsemaan, mutta ahdingon voi kestää. Ahdingon aika purkaa meidän omavoimaisuuttamme ja saa meidät kääntymään rukouksessa tiiviimmin Jumalan puoleen (2. Kor. 1:7-9, Jaak. 5:13, Room. 5:3-5). Uudestisyntyneellä Jumalan lapsella on ahdingossakin aina toivo, sillä Jumala, meidän Isämme, on Jeesuksen Kristuksen yhteydessä antanut meille tulevaisuuden ja toivon (Ef. 1:17-19, Kol. 1:23, Hepr. 10:23, 1. Piet. 1:13). Tämän vuoksi me voimme olla toivossa iloiset vaikka olisimme ahdingossa, kuten vuoden 1933/38 raamatunkäännös sen sanoo.

2. Kor. 1:7-9. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne. Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet.

Jaak. 5:13. Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.

Room. 5:3-5. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Ef. 1:17-19. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, … valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.

Kol. 1:23. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Hepr. 10:23. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.

1. Piet. 1:13. Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Room. 12:13. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Kristillinen vieraanvaraisuus on laajempaa kuin vieraiden pyytäminen kylään. Kyläily keskittyy isäntäväkeen: kodin pitää olla siisti, isäntäväen pitää luoda myönteinen ilmapiiri ja tarjottavan pitää olla hyvää ja sitä pitää olla riittävästi. Kristillinen vieraanvaraisuus keskittyy sen sijaan vieraisiin. Tärkeintä on ottaa huomioon heidän tarpeensa, oli se sitten yösija, ravitseva ateria, kuunteleva ystävä tai hyväksyntä. Tällaista vieraanvaraisuutta voi harjoittaa, vaikka koti olisi epäjärjestyksessä tai vaikka ateria olisi vaatimaton. Sitä voi harjoittaa myös, vaikka isäntäväki ja vieraat tekisivät yhdessä kotitöitä. Ei kannata antaa olosuhteiden, kuten väsymyksen, kiireen tai vähävaraisuuden, estää vieraanvaraisuuden osoittamista.

Room. 12:14. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.

Siunaaminen voisi olla myös sitä, että ei puhu toisista pahaa, ei edes luopioista. Totuuden voi puhua, jos kykenee puhumaan sen rakkaudellisesti, mutta mieluummin ensin kahden kesken (Matt. 18:15-16). Toiseen henkilöön kohdistetusta vääryydestä ei kuitenkaan saa vaieta. Tämä on kuitenkin taitolaji, jossa saa olla varovainen.

Sekin on siunaamista kun auttaa toista, jos toinen tarvitsee todellista apua, vaikkei voisi sietää häntä. Rukoilla tulee aina; sekä vainoojien puolesta, että sen puolesta ettei oma rakkaus kylmenisi kun maailmassa oleva laittomuus kohtaa meitä (Matt. 24:10-13).

Matt. 18:15-16. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. (Liian usein tällaisiin keskusteluihin mukaan otetaan samanmielisiä painostusryhmäksi. Tarkoitus on ottaa mukaan puolueettomia, jotka voivat tarvittaessa kertoa, että minä itsekin olen ollut väärässä eikä yksinomaan se painostuksen alaiseksi joutunut.)

Matt. 24:10-13. Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Room. 12:15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Toisen iloa ei kannata omalla pahalla ololla latistaa. Kannattaa kertoa miksei voi itse iloita tai sitten lähteä seurasta pois. Surematon suru muuttuu helposti ensin masennukseksi ja sitten sairaudeksi.

Room. 12:16. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.

”Olkaa keskenänne yksimielisiä”, mutta kenen mielen mukaan? Yleensä ne, jotka äänekkäimmin haluavat yksimielisyyttä, yrittävät vaatimuksellaan vain vaientaa vastakkaiset mielipiteet. Yksimielisyyden perustana ei voi olla edes seurakunnan johtajan mielipide, koska sitä vastaan on noustava, mikäli se on Raamatun Sanan vastainen (3. Joh. 1:9). Vain Jumalan sanan, Raamatun, noudattaminen takaa yksimielisyyden (Fil. 4:2, Matt. 12:30, Luuk. 6:46). Heti kun Raamatun sanasta luovutaan, alkavat riidat ja erimielisyys, koska Raamatun sanasta luopuja päästää aina maailman herran vaikuttamaan sydämessään (Matt. 6:24).

3. Joh. 1:9-10. Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa. Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta. (Monissa Helsingin alueen seurakunnissa on jo tavanomaista, ettei tiettyjen herätysliikkeiden puhujia oteta vastaan tilaisuuksiin puhujiksi. Syynä on herätysliikkeen hengellinen vakaumus, joka ei ole ao. seurakuntien päättäjien mieleen.)

Fil. 4:2. Kehotan Euodiaa ja Syntykeä elämään sovussa Herraa palvellen (olemaan yksimielisiä Herrassa).

Matt. 12:30. Joka ei ole minun (Jeesuksen) puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Luuk. 6:46. "Miksi te sanotte minulle (Jeesukselle): 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon? (Jumalan sanat löytyvät Raamatusta.)

Matt. 6:24. "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

Vasta ahdistuksen läpikäynyt henkilö kykenee asettumaan toisen ahdistuneen rinnalle. Vasta sairauden läpikäynyt henkilö kykenee ymmärtämään toista sairastavaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin kun itse olin suurin pirtein hyvinvoiva ja terve, pidin itseäni ylpeydessäni parempana kuin vähäosaiset – olin siis fariseus.

2. Kor. 1:4. Hän (Jumala) rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. (Ellei Jumala ensin saa lohduttaa meitä, emme opi lohduttamaan muita.)

Room. 12:17-19. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Nykyihmisen oikeuskäsitykseen ei useinkaan tunnu mahtuvan Paavalin kehotus, ettei pahaa tule maksaa pahalla. Anteeksiantamiselle on monta perustetta. Se katkaisee koston kierteen ja voi Jumalan myötävaikutuksella johtaa välien eheytymiseen. Se saattaa myös saada loukanneen osapuolen katumaan tekojaan. Kostaminen rikkoo meitä yhtä paljon kuin alun perin väärin tehnyttä. Vaikka anteeksianto ei saisikaan toista osapuolta katumaan, se vapauttaa meidät uuvuttavasta katkeruudesta.

Tuomio on Jumalan, Jumala on luvannut maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Jos lähden itse kostamaan, en koskaan pysty siihen oikealla tavalla. Jos kostan liikaa, olen itse kovemman tuomion alainen kuin tuo toinen. Jos kostan liian vähän, olen joka tapauksessa rikkonut Jumalan pyhää sanaa vastaan ja olen silloinkin itse tuomion alainen (Matt. 6:12).

Matt. 6:12. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Room. 12:20-21. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Anteeksiannon myötä asenteet, tunteet ja teot muuttuvat. Usein on vaikea tuntea armollisia tunteita loukannutta ihmistä kohtaan. Jos kuitenkin tahtoo sovintoa, teoilla voi ilmaista halunsa antaa anteeksi. Jopa vihamiehelle voi sanoa, että toivoo välien eheytyvän. Joskus halu antaa anteeksi syntyy ystävällisten tekojen myötä, joskus sen kokemiseen tarvitaan aikaa. Kaikissa tilanteissa välien eheytyminen ei aina ole mahdollista. Tärkeintä on kuitenkin se, että sydämessä on anteeksiantava mieli, jotta voi itse jatkaa elämää vailla katkeruutta.

Room. 13:1. Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavalin sanoma on, että lähtökohtaisesti meidän tulee noudattaa maamme lakeja ja asetuksia, elää rauhassa kaikkien kanssa ja tavoitella lähimmäistemme ja yhteiskuntamme parasta (katso Jer. 39:7 ja Room. 12:18). Vain sellaisessa tilanteessa, jossa yhteisen hyvän etsiminen rikkoisi vakavasti Jumalan sanaa vastaan tai pakottaisi tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan, uskova joutuu asettumaan inhimillistä järjestelmää vastaan. Alkuseurakunnan kristittyjen piti maksaa valinnastaan; heitä uhkailtiin, hakattiin, vangittiin, kidutettiin ja teloitettiin. Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut, että asettuisimme aina kaikkia yhteisiä päätöksiä ja toimintaohjeita vastaan vaan viittaa poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa joudumme tekemään valintoja.

Jer. 29:7. Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Room. 12:18. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Room. 13:2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Mikään raamatuntulkinta ei kehota sivuuttamaan lakeja tai säädöksiä tai toimimaan niitä vastaan, elleivät ne selvästi edellytä Jumalan tahdon rikkomista. Jumalan mielen mukaista on, että pyrimme kaikessa toiminnassamme vastuullisuuteen.

Room. 13:3-4. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.

Aluksi kristittyjä vainosivat vain juutalaiset, jotka pitivät heitä harhaoppisina juutalaisina. Myöhemmin Rooman keisarikuntakin alkoi vainota kristittyjä. Paavalikin kuoli marttyyrina.

Nykyisin Raamatun sanaa noudattavan kristityn on kartettava viranomaisia esim. Venäjällä, Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja lähes kaikkialla muslimimaissa. Sekin, että Suomessa korkeimman oikeuden käsittelyssä on parhaillaan viranomaistahon esittämä rankaisuvaatimus Raamatun sanaa noudattaneita kristittyjä kohtaan, kertoo siitä, miten lähellä Raamatun kertomaa laittomuuden aikakautta ja Kristuksen paluuta me jo olemme.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Yhteiskunnallista valtaa käyttävät ihmiset ovat Jumalan palvelijoita, vaikka eivät sitä tiedostaisikaan. Heidät on asetettu asemaansa, jotta he saisivat aikaan yhteistä hyvää. Jos vallanpitäjät toimivat epäoikeudenmukaisesti, kansalaiset joutuvat kärsimään. Meidän tulisi rukoilla päättäjien puolesta, että he saisivat viisautta ja taitoa toimia oikein.

Room. 13:5-7. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.

Se, että yhteiskunnan laatimat veropäätökset eivät miellytä meitä, ei oikeuta meitä varastamaan yhteiskunnalta. Vaikka valtio ja kunta päättäjineen eivät kunniaa ansaitsisikaan, on niille maksettava verot ja tullit täysimääräisenä – silloinkin kun kiinnijäämisriski on olematon. Omatuntomme ja Jumalan sana vaativat meitä toimimaan näin. Silloin annamme Jumalalle kunnian. Omatuntoaan ei kannata mammonanhimon tyydyttämisen vuoksi liata
(1. Tim. 6:6-11).

1. Tim. 6:6-11. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.

Room. 13:8. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Miksi rakkaus toisia kohtaan on jotain, mitä olemme velkaa? Olemme ikuisesti velkaa Jeesukselle siitä, että hän on tuhlannut rakkauttaan meihin, emmekä voi maksaa hänelle takaisin muuten kuin rakastamalla toisia. Kristuksen rakkaus on aina loputtomasti suurempaa kuin meidän rakkautemme, joten meidän tulisi osoittaa sitä rakkautta lähimmäisillemme.

Room. 13:9. Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jostain syystä monet ajattelevat, että itsensä rakastaminen on väärin. Jos niin olisi, Raamattu ei kehottaisi meitä rakastamaan toisiamme niin kuin rakastamme itseämme. Paavali selittää tässä, mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa. Vaikka ihmisellä olisi huono itsetunto, hän pitää silti todennäköisesti huolta itsestään ja pyrkii huolehtimaan terveydestään. Hän pukeutuu riittävän lämpimästi ja hankkii katon päänsä päälle. Hän yrittää välttää vahingoitetuksi tulemista ja onnettomuuksia. Häntä myös suututtaa, jos häntä tai hänen perhettään kohdellaan huonosti.

Tällaista rakkautta meillä tulisi olla lähimmäisiämme kohtaan. Meidän tulisi pitää huolta siitä, että heillä on ruokaa, vaatteita ja asuinpaikka, niin kuin meilläkin. Ne, jotka keskittyvät enemmän toisiin kuin itseensä, yleensä myös voivat paremmin.

Room. 13:10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jeesus antoi meille rakkauden kaksoiskäskyn, jonka mukaan meidän tulee rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme, sielustamme ja kaikella ymmärryksellämme sekä lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä on hyvä malli sekä yhteiskunnallisten asioiden hoitamisessa että seurakunnan toiminnassa. Jeesus ei jättänyt rakkauden lakiin porsaanreikiä. Aina kun rakkaus niin vaatii, meidän on mentävä inhimillisiä velvollisuuksia pidemmälle ja seurattava rakastavaa Jumalaa. Jumalan rakkauden laista kerrotaan lisää Jaakobin kirjeen jakeissa 2:8-9 ja 4:11 sekä Ensimmäisen Pietarin kirjeen jakeissa 2:16-17.

Jaak. 2:8-9. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.

Jaak. 4:11. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.

1. Piet. 2:16-17. Ja näin tehkää vapaiden tavoin - älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat. Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.” Kuitenkin me toisinaan vahingoitamme lähimmäistämme itsekkäällä rakkaudella, vaikka itse luulemme tekevämme hänelle palveluksia, ja usein luulemme samanaikaisesti palvelevamme Jumalaakin (Matt. 7:22-23, Matt. 25:41-45).

Ellemme ole sallineet Jumalan ensin rakastaa meitä, on rakkautemme aina itsekästä (1. Joh. 4:19). Entä miten Jumala rakastaa meitä? Jumala rakastaa meitä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta – mutta Hän tekee sen vain, jos sallimme Jeesuksen Kristuksen itsensä tulla asumaan sydämeemme.

Ja asuessaan uudestisyntyneen Jumalan lapsen sydämessä Jeesus Kristus itse vaikuttaa meissä oikeanlaisen tavan rakastaa (Fil. 2:13). Tosin vanha luontomme silloinkin pyrkii vastustamaan Jumalan tahtoa, sillä vanha luontomme ei halua olla alisteinen syntiemme tähden ristiinnaulitulle Kristukselle.

Matt. 7:22-23. Monet sanovat minulle (Jeesukselle) sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. (Nämä eivät olleet uudestisyntyneet ylhäältä eikä heillä ollut Jumalan Pyhää Henkeä, joten he olivat tehneet kaikki tekonsa itsekkään luontonsa ohjauksessa.) Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

Matt. 25:41-45. "Sitten hän (Ihmisen Poika, Jeesus Kristus, Kuninkaana) sanoo vasemmalla puolellaan oleville (viimeisellä tuomiolla): 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' (Nämäkään eivät olleet uudestisyntyneet ylhäältä eikä heillä ollut Jumalan Pyhää Henkeä, joten hekin olivat antaneet vanhan luontonsa päättää, mitä tekoja he olivat tehneet, tai jättäneet tekemättä.) "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

1. Joh. 4:19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. (Vasta Jumalan rakkauden kokeminen – ensin syntien anteeksisaamisen muodossa ja sen jälkeen armahdettuina Jumalan lapsina – kasvattaa oikeanlaista kunnioitusta Jumalan sanan noudattamista kohtaan. Vasta tämän jälkeen alkaa meissä vähitellen näkyä myös Jumalan vaikuttama rakkaus.)

Fil. 2:13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Tätäkään Jumala ei tee väkisin.)

Se, millä tavalla me Jumalan lapsetkin olemme ymmärtäneet rakkauden ”vaatimuksen” väärin, ilmenee tavasta, jolla lähestymme pelastumatonta. Olen usein kuullut seuraavanlaisesta käännytystavasta:

”Oletko pelastunut”? Jos vastaus on ”olen”, seuraa seuraava kysymys.

”Oletko uudestisyntynyt”? Jos vastaus on ”olen”, seuraa seuraava kysymys.

”Onko sinulla Pyhä Henki”? Jos vastaus on ”on”, seuraa seuraava kysymys.

”Puhutko kielillä”? Jos vastaus on ”puhun”, lähtee kyselijä yleensä pois, sillä hän ei saanutkaan itselleen käännytyskohdetta.

Fariseus suhtautuu ”lähimmäiseensä” seuraavasti:

• Samanmieliset ovat lähimmäisiä, muita joko siedetään tai lähestytään käännytystarkoituksessa. Julkisyntisiä ei lähestytä ollenkaan, sillä ”hehän ovat itse sulkeneet itsensä Jumalan valtakunnan ulkopuolelle”. Ajatus on, että eihän ainakaan julkisyntisen kanssa voi olla.

• Tarkoituksena on saattaa toinen omaksumaan samat uskomukset kuin itsellä tai omalla ryhmällä on. Sitä pidetään oikeana uskona.

• Vain mitat täyttävät ”oikeauskoiset” hyväksytään seuraan.

• Ateriayhteys mahdollistetaan vain näille tietyille ja valituille.

Jeesus itse antoi meille mallin, miten lähestyä muita, esim. pelastumattomia. Järjestys on täysin päinvastainen kuin fariseuksilla.

• Ateriayhteys mahdollistetaan kaikille, ketään pois sulkematta. Ketään, joka suostuu viettämään aikaa kanssamme, ei lähtökohtaisesti suljeta ulos. Ajatuksena on, että syntisen kanssa voi olla tekemisissä jotta Jumalan pyhyydellä olisi mahdollisuus tarttua.

• Seuraan tulleille ollaan inhimillisiä ihmisiä. Pyhä Henki vaikuttaa sen, että oikeanlainen kristillisyys tulee näkyviin elämässämme. Joskus jopa pääsemme kertomaan, mihin meidän toivomme perustuu.

• Jumala itse huolehtii uskon syntymisestä seuraamme tulleessa. Vasta Jumalan synnyttämän uskon seurauksena tämä uskoon tullut kykenee vähitellen luopumaan synneistään.

• Samanmielisyys tulee vasta tätä kautta, kun Pyhä Henki avaa uskoon tulleille Jumalan sanan, Raamatun, ymmärtämistä.