Rakkaus

Rakkaus ei ole tunne, vaan tekemistä. Tämän määritelmän kuulin radio deistä.

Tunnetko henkilöä, joka olisi kärsivällinen ja lempeä. Joka ei kadehdi muita, ei ylpeile omilla aikaansaannoksillaan tai tiedoillaan. Joka ottaa muut huomioon, antaa toiselle tilaa olla oma itsensä. Joka iloitsee toisen menestyksestä. Henkilöä, jonka luo kokee aina olevansa tervetullut ja jonka luona ei tarvitse varoa sanojaan. Henkilön, joka uskaltaa seistä totuuden ja oikeudenmukaisuuden takana vaikka se olisi itselle vahingollista. Joka osaa sanoa kipeänkin totuuden oikealla tavalla ja
–ajalla. Silloin tunnet henkilön joka on sisäisesti eheä ja terve - ja joka jo osaa osoittaa rakkautta.

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

1. Kor. 13:4-6. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Äidin lastaan kohtaan osoittamaa rakkautta mainitaan usein esimerkkinä oikeasta rakkaudesta. Se on lähellä sitä vasta kun tämä äiti osoittaa samalla tavalla rakkautta naapurissa asuvan vierasmaalaisenkin lapsia kohtaan.

Koska meistä yksikään ei pääse eroon vanhasta itsekkäästä luonnostaan tämän maallisen elämän aikana, meidän on juostava Jeesuksen sovintoveren turviin.

Lainaus Saara Kinnusen kirjasta ”Turvallisesti matkaan”.

”Minäkö sitoisin itseni kehenkään. En ainakaan perheeseen tai avioliittoon. Lapsia en ainakaan halua. Kuka nyt semmoista tavanomaisuutta haluaisi? Sehän on sitä, että herätään aamulla, lapset unisina hoitoon, sitten töihin. Ilta kitiseviä lapsia ja sitten nukkumaan. Päivä päivän jälkeen. Ei kiitos, haluan elämältä jotain muuta.” - Tämä on nuorten itsensä kertomaa. He ovat tavallaan oikeassa sillä he ovat tehneet johtopäätökset näkemästään ja kokemastaan. He ovat kokeneet että kukin perheenjäsen elää perhe-elämää itselleen, eivätkä he ole kokeneet kotiaan turvapaikaksi.

Vanhemmat helposti vapauttavat itsensä kokopäiväisestä vanhemmuudesta. Nyt he palvelevat yhteiskuntaa. Heillä ei riitä enää aikaa puolisolle, lapsille eikä kodille. Eikä moni mies enää osaisikaan. Jos ei opettele sitä silloin, kun lapset ovat pieniä, se tuskin onnistuu vanhanakaan. Ja meitä odottaa yksinäinen ja ankea vanhuus.”

Me ihmiset olemme vääristäneet ja typistäneet rakkauden merkityssisällön kalpeaksi aavistukseksi siitä, mitä se todellisuudessa on. Ihminen, joka ei itse ole saanut kokea rakkautta joltain osin, ei niiltä osin kykene tunnistamaankaan rakkautta sitä kohdatessaan. Jumalalla on paljon opetettavaa lapsilleen.

Raamattu käyttää useaa merkityssisällöltään erilaista ”rakkaus” –sanaa. Uuden Testamentin alkuteksti tekee mm. selvän eron toverillisen (filia) ja tahto (agape) -rakkauden välillä, vaikka suomenkielisessä käännöksessä ero ei ilmene. Kreikan kielessä on lisäksi pari muutakin rakkaus (eros, seksus) –sanaa, joita Uusi Testamentti ei kuitenkaan käytä. Raamattu kuitenkin varoittaa siveettömyyden (porneia) harjoittamisesta.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo ”rakkaus” –sanasta mm. näin;

Vanhan Testamenttimme sana rakkaus on käännetty hebreankielisestä substantiivista ahaba, joka johtuu verbistä ahab, rakastaa. Nämä sanat ilmaisevat pääasiassa rakkauteen liittyviä erilaisia vivahteita. Ne ilmentävät sekä intohimoista, sukupuolten välistä rakkautta, että rakkautta joka on viettielämän yläpuolella (isän-, ja äidinrakkaus, sukulaisrakkaus, ystävyyteen ja oikeudellisiin suhteisiin perustuva rakkaus). Lisäksi sanoja käytetään ilmaisemaan Jumalan ja ihmisen (kansan) välistä rakkautta. Liittosuhde perustuu olennaisesti rakkauteen.

Hebrean sanat ahaba ja ahab sisältävät kolmen kreikkalaisen käsitteen koko merkitysrikkauden; Eros, intohimoinen sukupuolten välinen rakkaus, filia, taipumuksesta ja sympatiasta johtuva rakkaus, huolehtiva, ystävyyteen, sukulaissuhteeseen, jne. perustuva rakkaus, sekä agape, vapaasti valitseva, antava rakkaus. Uudessa Testamentissa agape ja agapao tarkoittavat rakkautta, joka rakastaa ei sen vuoksi että se löytää kohteestaan jotain rakastettavaa, vaan vapaasti, ilman perusteita, niin kuin Jumala rakastaa Kristuksessa.

Mukaeltu lainaus Seppo Jokisen kirjasta; ”Isän ikävä” (Teksti on kirjoitettu aviopareille mutta olen muuttanut sitä yleiseen muotoon.)

Ei voi rakastaa toista ellei hyväksy häntä ihmisenä (tekoja ei tarvitse hyväksyä). Joskus hyväksymisen esteet ovat uskomattoman pieniä. Joku on esim. loukkaantunut siitä, ettei häntä ole omasta mielestään otettu riittävästi huomioon jossakin asiassa. Siitä hän on lukkiuttanut itsensä ja päättänyt olla hyväksymättä toista ja olla antamatta tälle anteeksi. Silloin hän ei ole enää kykenevä rakastamaankaan.

Juuri ne ominaisuudet (huom. ei väärät teot), jotka minua kiusaavat toisessa, ne minun pitää voittaa. Niissä minun pitää alistua hyväksymiskynnykseni yli. Jos rakastan lähelläni olevan ihmisen hyviä ominaisuuksia, niin miksi en voisi rakastaa niitä paria kolmea ominaisuutta, jotka eivät minua kovin miellytä mutta jotka eivät niin suuresti häiritsekään.

Ongelmat ovat usein pieniä ja merkityksettömiä. Kommunikaatio ei kohtaa enää ollenkaan, toista ei kuulla. Terapiatilanteessa käy ilmi, että kun jompikumpi puhuu toiselle, toinen kuulee aivan eri tavalla kuin esim. terapeutti. Kommunikaation pitäisi lomittua tullakseen ymmärretyksi mutta nyt osapuolet kommunikoivat kumpikin aivan eri tasolla. He eivät kuule mitä toinen todella sanoo.

Me opimme rakastamaan toisiamme hyväksymällä toinen toisemme. Se ei ole mitenkään helppoa, emme voi pusertaa itsestämme hyväksymistä ja rakkautta. Ihmisessä itsessään ei ole rakkautta, mutta Jumala antaa sen meille. Voimme pyytää sitä Häneltä. Voit sanoa Jumalalle: Minä päätän hyväksyä toisen sellaisena kuin hän on. Anna minulle voimaa, etten vaadi häneltä mitään muutosta. Tällainen päätös ei tuo mitään kertakaikkista ratkaisua rakastamisen vaikeuteen. Voit edelleen ärsyyntyä samoista asioista ja langeta vaatimaan muutosta, mutta jos silloin muistat tekemäsi päätöksen, voit harjaantua pääsemään nopeammin pois ”vaatimusten tieltä”.

Jumalan antama rakkaus ei ole mikään kerta-annos, joka riittää vuosikymmeniksi. Sitä on pyydettävä päivittäin, sillä ihmiseltä se loppuu yllättävän nopeasti. Jos emme muista pyytää sitä, huomaamme taas elävämme rakkaudettomasti.

Toinen toisensa palvelemisesta ei nykyisin paljon puhuta. Raamattu kyllä puhuu siitä ja meidän on tärkeä oppia palvelemaan toisiamme. Usein mietimme enemmänkin, miten voisimme hyötyä itse. Ja hakoteille mennään ihmissuhteissa ja raskaasti.

Ei myöskään kunnioittamisesta puhuta mitään. Joissakin ihan pienissä piireissä saatetaan puhua, mutta lehdet eivät kirjoita siitä. Sillä kunnioittaminen on antamista, ei vaatimista ja ottamista. Ja se edellyttää rakkautta. En pysty kunnioittamaan ketään, jos en arvosta häntä. Mistä johtuu se, että me nykypäivän nuoret ja aikuiset emme pysty kunnioittamaan toisiamme? Siitä, että meitä ei ole kunnioitettu lapsena. Meitä ei arvostettu eikä meille annettu tilaa. Nyt aikuisina me olemme kuin hyeenat, tottuneet tappelemaan itsellemme arvostusta, repimään ja vaatimaan sitä. Tai sitten jotkut ovat tottuneet väistymään ja vetäytymään.

Esteitä hengellisen yhteyden löytämiselle on mm. juuri keskinäisen kunnioituksen puute. Ellen kykene kunnioittamaan, en myöskään kykene suhteeseen – enkä rakastamaan.

Samoin farisealainen oikeassa olemisen pakko voi estää kahden ihmisen suhteen. Uskontoon liittyvät opilliset erimielisyydet voivat tuhota rakkauden, niin hullulta kuin se kuulostaakin. – Ja vielä: Olenko minä koskaan alistanut omaa tahtoani Jumalalle? Jos en ole, en voi myöskään löytää hengellistä yhteyttä toisen ihmisen kanssa. Tämä on tärkeä näkökohta.

Tahdon merkitys tässä on hyvin tärkeä, sillä rakastaminen on paljolti päätöksen tekemisiä ja tahtomisia, oman tahdon positiivista käyttämistä. Minä opettelen rakastamaan. Aina uudestaan, eri tilanteissa päätän rakastaa tätä ihmistä ja hyväksyä hänet. Vaikka tänään olen päättänyt, huomenna joudun taas päättämään. Mutta jos päätänkin olla hyväksymättä, silloin otan ensimmäisen askeleen irti toisesta.

Esteitä psyykkisessä sitoutumisessa on mm. perusturvattomuus, jonka seurauksena ihminen ei kykene sitoutumaan. Se johtuu siitä, ettei hän kykene luottamaan toiseen ihmiseen, sillä häneltä on rikottu kyky luottaa. Sen vuoksi hän ei pysty myöskään liittymään, sillä tämän puutteen seurauksena hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Mihinkään kuulumattomuuden tunne tekee hänestä lyhytjännitteisen ja impulsiivisen persoonan. Tällaisia meidän aikamme ihmisissä on paljon. Kaiken pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti. Mihinkään ei voi suhtautua suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, kaiken pitää tapahtua ”instant”, myös ihmissuhteiden. Heti ja vaivatta, ilman suoritusta.

Psyykkisen liittymisen esteenä voi olla myös kyvyttömyys käyttää omaa tahtoa. Ei voi päättää rakastaa toista, jos oma tahto ei ole edes ihmisen omassa hallinnassa. Jos sinun tahtosi on riistetty ja se on jonkun takana (äidin tai enon takataskussa), sinun pitää ensi töiksesi ottaa se sieltä. Jumala on tarkoittanut sen sinulle. Ja kun tunnet saaneesi sen omaan hallintaasi, sitten voit myös käyttää sitä. Voit harkita, haluatko luovuttaa sen Jumalalle ja tahdotko rakastaa muita. Jos näin teet, silloin hengellinen ja psyykkinen liittyminen voi tapahtua.

Martti Lindqvistin kirjasta Surun tie.

On tärkeää, että pystyt hyväksymään tunteesi, olivatpa ne mitä tahansa. Tunne-elämämme nimittäin puolustaa meitä ja mahdollistaa eloonjäämisen ja kasvun. Tunteet ovat oikeassa ja monessa suhteessa meitä itseämme viisaampia. Ne eivät ole vääriä tai pahoja, vaikka olisimmekin oppineet ajattelemaan sillä tavalla. Tunteet voidaan kyllä peittää tai tukahduttaa, mutta silti ne ovat olemassa.

Tunteiden kieltä ei aina ymmärretä. Järjellään ihminen voi pettää itseään tuhansin tavoin, spontaanit tunteet puhuvat totta. Me tiedämme paljon asioita, ennen kuin edes tiedämme tietävämme niitä. Vasta myöhemmin ne hahmottuvat ymmärrykseksi. Voi sanoa, että tunteminen on keskeinen osa jätehuoltoamme. Tunteiden kautta suodatamme itsestämme spontaanisesti ulos kaiken sen painon ja kuonan, joka on meihin elämämme matkoilla kertynyt. Ulkoinen selviytyminen elämän vaikeista paikoista mitään erityisiä tunteita tuntematta on vaaran merkki. Jotkut tunteet vain ovat vaikeita kohdata. Niidenkin kohdalla pätee erään yskänlääkemainoksen viesti: Yskä lähtee yskimällä, pelko lähtee pelkäämällä, suru suremalla. Mitään oiko- tai kiertotietä ei ole. Ellei olisi tunteita, ei olisi myöskään inhimillistä elämää.

Jumalan rakkaus maailmaa (ekumenia) kohtaan

Asia on niin, että Jeesus on Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

Ihmiskunta oli menossa kadotukseen ja on sitä suurimmalta osalta edelleenkin. Se on tosiasia jota ihminen itse ei kyennyt eikä kykene muuttamaan. Tämä asia voidaan sanoa myös siten, että sekä yksittäiset ihmiset että ihmiskunta ovat tuomittuja. He ovat itse tuominneet itsensä eroon Jumalasta. Onneksi Jumala ei hyväksynyt ihmisen olotilaa tuomittuna vaan tuli itse ja sovitti maailman Jeesuksessa.

Synti, jonka ihminen tekee nyt Jumalaa kohtaan ja joka pitää hänet edelleenkin tuomion alaisena, on se, ettei hän usko sovitukseen Jeesuksessa. Kun ihminen uskoo Jeesuksen kuolleen ristillä puolestaan, hän syntyy Jumalan lapseksi ja saa vakuudeksi ja sinetiksi Jumalalta Pyhän Hengen. Pyhä Henki vasta vaikuttaa uskovassa oikeanlaisen rakkauden lähimmäistä kohtaan, jos vain sallimme sen.

Tuomittuja ovat

• paholainen ja hänen enkelinsä. Heillä ei ole pelastumisen mahdollisuutta.

• Ihminen, joka ei ole suostunut eikä suostu sovintoon Jumalan kanssa Jeesuksessa. (Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen sovintoveren tähden.)

Armo on kyllä tarjolla jokaiselle ihmiselle. Kaikille se ei kuitenkaan kelpaa. Joka kulkee Jeesuksen sovintoveren ohi, kulkee samalla myös Jumalan rakkauden ohi. Muuta kautta kuin Jeesuksessa ei kristitylle ole vähäisintäkään mahdollisuutta päästä osalliseksi Jumalan pelastavasta rakkaudesta. (Muut, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleet, saavat tuomion omantuntonsa perusteella.) Jumalan rakkaus on siis ehdollista.

Joh. 3:16-19. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.

Joh. 16:9-11. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen), vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

2 Kor. 5:20-6:1. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Alkutekstissä on ”rakkaus” –sanalle useampia merkityksiä kuin mitä suomenkielessä on. Tämä käy hyvin ilmi Jeesuksen ja Pietarin keskustelusta hiilivalkealla. Olen lisännyt alla olevaan Raamatun tekstiin alkukielen ”agape” ja ”filia” merkityksiä.

Joh. 21:15-17. Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko (pyyteettömällä ”Jumalallisella” rakkaudella) sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "(Olet toverini) rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas (että pidän sinusta)." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."

Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko (pyyteettömällä ”Jumalallisella” rakkaudella) minua?" "(Olet toverini) rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas (että pidän sinusta)." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, (pidätkö sinä minusta) olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "(Pidätkö sinä minusta) Olenko minä sinulle rakas (tällä kolmannella kerralla tunteisiin pitäytyvää ”filia” rakkautta)?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas (että pidän sinusta)." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.

Edellä oleva tekstikohta kertoo hienosti sen, miten kuolleista ylösnoussut vapahtajamme tulee vielä ylösnousseenakin meidän tasollemme. Hän ei edellytä meiltä enempää kuin mitä on ensin itse meille antanut Pyhässä Hengessään. Pietari ei vielä tuolloin kyennyt ”agape” rakkauteen, koska Pyhä Henki annettiin hänellekin vasta Helluntaina.

Room. 5:5. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa (agape) meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Room. 15:30. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen (agape) vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani,

Kol. 1:8. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta (agape), jonka Henki on teissä synnyttänyt.

Raamatussa käytetään ”agape” rakkautta, joka rakastaa kohdettaan tämän ominaisuuksista tai niiden puutteista huolimatta sellaisena kuin tämä kohde on, ja ”filia” eli tunteisiin perustuvaa valikoivaa rakkautta seuraavissa asioissa;

• Jumala rakastaa jokaista ihmistä ”agape” rakkaudella.

Joh. 3:16. Jumala on rakastanut (agape) maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

• Jumala rakastaa omia lapsiaan sekä ”agape” että ”filia” rakkaudella.

Joh. 14:21. Joka on ottanut vastaan minun (Jeesuksen) käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa (agape) minua. Ja minun Isäni rakastaa (agape) sitä, joka rakastaa minua (agape), ja häntä minäkin rakastan (agape) ja ilmaisen hänelle itseni."

Joh. 16:27. Rakastaahan (filia) Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet (filia) minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.

• (Pelastumaton) ihminen rakastaa ”agape” rakkaudella vain pimeyttä (ero Jumalasta, synnit ja erheet eivät saa tulla valoon) ja ensimmäisiä sijoja (valtaa, kunniaa, rikkautta).
  Joh. 3:19 kohta kertoo sen, että rakkaus on myös valinta.

Joh. 3:19. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet (agape) sen asemesta pimeyden.

Joh. 3:19 ek. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat (agape) pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

Ef. 5:11. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.

Matt. 23:5-6. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään (agape) kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla

Matt. 23:5-6 ek. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat (agape) ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,

• Ihminen kykenee ”agape” rakkauteen Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan vasta Jumalan vaikutuksesta (= Pyhän Hengen saatuaan).

Room. 5:5. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa (agape) meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

1 Joh. 4:19. Me rakastamme (agape), koska Jumala on ensin rakastanut (agape) meitä.

Jeesus sanoo lisäksi, Luuk. 16:13, ehdottamana asiana sen, että me emme voi rakastaa (agape) samanaikaisesti sekä Jumalaa että mammonaa (= rahaa ja omaisuutta).

Luuk. 16:13. Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa (agape), hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."

Raamatun alkutekstissä on myös ”storge” eli perherakkaus. Sitä on käytetty mm. Room. 1:31 kohdassa. Kun ihminen ei anna arvoa Jumalan tuntemiselle, hän ei kykene useinkaan rakastamaan perhettään.

Room. 1:28-31. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, ... He ovat … vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia (perherakkaus) ja säälimättömiä.

Jumalan rakkaus ei kuitenkaan mitätöi Jumalan vihaa. Jumalan lapset säästyvät Jumalan vihalta Jeesuksen Kristuksen turvissa, koska Jeesus suostui ristillä ottamaan sen puolestamme vastaan.

Room. 1:16-32. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.

Siinä (eli evankeliumissa) Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."

Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia (perherakkaus) ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

Tämä Raamatun kohta kertoo meille sen, että mikäli ihminen ei ota vastaan evankeliumia, sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä, jäljelle jää lopulta se, että Jumala jättää tämän ihmisen omiin oloihinsa. Niin kauan kun Jumalan sallimia vaikeuksia on elämässä, on myös toivoa. Tässä mielessä vaikeudet ovatkin Jumalan rakkaudenosoitus meitä kohtaan. Vaikeuksilla Jumala sekä kutsuu meitä puoleensa että pitää meidät yhteydessään.

1 Piet. 4:1-5. Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. …

Room. 1 luku antaa tietyllä tavalla vastauksen myös siihen, miksei Jumala puutu synnintekijöiden tekemisiin? Kyllä Hän reagoi. Hän reagoi siten, ettei tee mitään. Jumala on jättänyt heidät mielihalujen, himojen ja arvottomien ajatusten valtaan. Ja kun Jumala itse ei tee mitään, ei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta välttyä tuomiolta. Toisin sanoen Jumala vahvistaa ihmisen ratkaisun. Tämä on Jumalan vihaa.

Rakkauden lisäksi toinen alkutekstin sana jota me emme ymmärrä oikein on ”viha”. Otetaan esimerkiksi viime presidentinvaalien toinen kierros ja kerrotaan se käyttäen Raamatun alkutekstin kielikuvaa.

”Suomen kansa rakasti Sauli Niinistöä sillä kansa valitsi Niinistön presidentiksi mutta Pekka Haavistoa Suomen kansa vihasi koska häntä kansa ei valinnut”.

Sama käsite vihalle ilmenee Raamatun kohdassa;

Mal. 1:2-3. Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?" - Eikö Esau ollut Jaakobin veli? sanoo Herra. Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin. Minä tein Esaun vuoret autioiksi, hänen perintömaansa sakaalien asuinpaikaksi.

Jumalan rakkaus näkyy valintana. Hän valitsee rakkaudelleen kohteen, joka ei ole siihen kelvollinen. Voidaan sanoa, että Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä, kaikki on kutsuttu. Valinta tapahtuu Jeesuksessa. Joka suostuu sovintoon Jumalan kanssa Jumalan ilmoittamalla tavalla, on valittu.

Matt. 22:8-14. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"

Häävaate on saatu lahjaksi Jumalalta ja se on Jeesuksen sovitustyön perusteella annettu lahjavanhurskaus.

Jes. 64:5. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.

Jes. 61:10. Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa.

Ilm. 7:9-14. Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa … "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" … Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Paavali on koonnut kirjeeseensä roomalaisille (Room. 8:31-39) hienon yhteenvedon Jumalan rakkaudesta. Kohta on otsikoitukin Jumalan rakkaudeksi.

Room. 8:31-39. Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala - mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: - Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Eli;

Jumala rakasti meitä jo syntisinä niin paljon, että Jeesus tuli sovittamaan syntimme.

Jumala rakastaa meitä niin paljon, että haluaa viettää aikaa kanssamme. Siksikin Hän antaa lapsilleen Itsensä eli Pyhän Hengen.

Ahdinko ei ole merkki siitä, ettei Jumala rakastaisi, vaan pikemminkin merkki siitä, että Jumala rakastaa.

Jumala iloitsee aina suunnattomasti kun Hänen lapsensa osoittaa vastarakkautta.