10.3.2016 Sakari Tuunainen Beta-alustus – Rehellisyys

Rehellisyys


Miten seuraavat ihmiset eroavat toisistaan?

Room. 3:3. … Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava.

Jaak. 4:17. Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.

Room. 3:9-12. Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.


Minäkö olisin epärehellinen - enhän toki - korkeintaan olosuhteiden uhri. Näin puolustan itseäni.

Rehellisyyttäni vertaan katsomalla itse valitsemaani peiliin, eli vertaan itseäni johonkin tuntemaani väärintekijään. Usein riittää sekin, jos vertaan itseäni lähes keneen tahansa, jossa olen ollut havaitsevinani jonkin virheen. Jos olen rehellisempi kuin muut, olenko kuitenkaan riittävän rehellinen? Mihin minun tulisi verrata rehellisyyttäni?

Ps. 51:8 ed. käännös. Katso, totuutta sinä (Jumala) tahdot salatuimpaan saakka ...


Entä kuinka paljon saan omalla rehellisyydelläni vahingoittaa muita sanomalla näistä sopimattomia, vaikkakin tosia asioita? Mistä tiedän, milloin olla vaiti ja milloin puhua? En tiedäkään, ellei Kristuksen lähettämä Pyhä Henki saa sitä minussa vaikuttaa.

Sananl. 12:18. Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.

Ef. 4:29. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.

Matt. 12:34-37. … Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä (Jeesus) sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi."


Edes omatunto ei kelpaa rehellisyyteni mittariksi. Omatuntoni voi syyttää minua epäonnistumisesta, vaikka olen epäonnistunut rehellisesti? Entä olenko silloin ollut rehellinen, jos omatuntoni ei syytä minua?

Edes omaatuntoaan kaikessa noudattava ihminen ei sitä kautta toteuta Jumalan tahtomaa ja tarjoamaa rehellisyyttä. Sitä kun ei ihmisen omilla pyrkimyksillä saavuteta. Syynä on ihmisen itserakkaus, joka loppujen lopuksi etsii omaa hyväänsä, omaa nautintoaan tai pätemisen tarpeensa tyydyttämistä eri elämisen alueilta. Ihminen rakentaa tätä tietä kulkiessaan itselleen vain epäjumalan, joka on oma uskonnollinen nautinto, pätevyys ja kunnia. Ihmisen itsekäs pätemisen tarve vääristää kaiken.

Mietipä, miksi ihminen loukkaantuu silloin, kun ei saakaan kiitosta palveltuaan toista ilmaiseksi ja hyvin?

Tit. 1:15.16. Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää.


Oliko Saulus Tarsolainen eli Paavali rehellinen, kun hän ennen Kristuksen kohtaamista ”oikeamielisesti” vainosi ja tappoi seurakuntalaisia? Paavalihan itse sanoo tästä ajastaan, että ”intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton”.

Paavali oli rehellinen omalle farisealaiselle laintulkinnalleen, jota jo hänen vanhempansa olivat harjoittaneet (2 Tim. 1:3) ja jota hän myös itse noudatti. Ei Paavali itse eikä hänen lähipiirinsä nähnyt tekevänsä mitään väärää siinä, että he vainosivat seurakuntaa, herjasivat ja tekivät väkivaltaa kristityille.

Kaikki muuttui vasta kun Paavali kohtasi Kristuksen. Silloin Paavalin ihmislähtöinen, epäuskoon perustuva rehellisyys alkoi muuttua Jumalalta lahjaksi saaduksi oikeaksi rehellisyydeksi.

Fil. 3:5-7. Minut (Paavali) on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.

1 Tim. 1:12-14. Minä (Paavali) kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.

2 Tim. 1:3. Minä (Paavali) kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin.


Oliko Pietari rehellinen, kun hän sanoi Jeesukselle, ettei Jeesus saisi kärsiä ristinkuolemaa (Matt. 16:21-23)? Pietarihan kertoi rehellisesti vain oman mielipiteensä, koska hän ei vielä tuolloin ymmärtänyt Jumalan pelastussuunnitelmaa.

Matt. 16:21-23. Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Entä Jaakob ja Johannes, kun he halusivat käskeä tulen alas taivaasta tuhoamaan se samarialainen kylä, josta he ja Jeesus eivät saaneet majapaikkaa (Luuk. 9:51-55). Olipa hyvä, ettei heillä vielä silloin ollut sitä uskonmäärää, jolla siirretään vuoria. He kun eivät vielä tuolloin olleet Pyhän hengen ohjauksessa.

Luuk. 9:51-55. Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?" Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette.


Ihmisen oma rehellisyys (= luuloteltu oikeassa oleminen) on eri asia kuin todellinen oikeassa oleminen.

Vasta Jumalan sana, Raamattu, kertoo meille sen, mitä rehellisyys oikeasti voisi olla. Oma tulkintamme vie meidät aina harhaan. Meidän vanha minämme kun on luonnostaan synnin, maailman ja sielunvihollisen puolella. Niin, ja kumman annamme ohjata omaatuntoamme, Jumalan sanan vai vanhan luontomme? Mutta kuinka omatuntomme voisi ohjata meitä Jumalan sanan mukaisesti, jos emme lue Raamattua.

Sananl. 14:12, 16:25. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

Sananl. 21:2. Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet.

Sananl. 29:27. Väärämielinen on hurskaalle kauhistus, niin myös suoran tien kulkija jumalattomalle.

Ps. 86:11. Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.

Room. 7:3-4. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

Pilatuskin, joka tuomitsi Jeesuksen ristille, kysyi tältä; ”Mitä on totuus”, vaikka Totuus oli hänen edessään. Samoin Totuus Raamattuun kirjoitettuna on meidän edessämme. Mutta valitsemmeko me sen?

Joh. 18:37-38. "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua." "Mitä on totuus?" kysyi Pilatus.

Joh. 14:6-7. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. …

Rehellisyys on paljon enemmän kuin vain totuudessa pysymistä. Se on Totuudessa eli Jeesuksessa Kristuksessa pysymistä. Jos Kristus ei ole minun sydämessäni, minulla ei ole mitään mahdollisuutta edes tietää, mitä oikea rehellisyys on.

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.


Siinä missä vuoden 1992 raamatunkäännös käyttää sanaa ”rehellisyys”, aikaisempi raamatunkäännös (vuodelta 1933/38) käyttää vaihdellen sanoja;

Nämä sanat kertovat meille jotain siitä, mitä rehellisyys on. Liian moni on heittänyt uskollisuuden Jumalan sanalle, Raamatulle, selkänsä taakse. Sen myötä on menetetty myös nuhteettomuus, oikeamielisyys ja vanhurskaus. Tyhjän tilan täyttää uskollisuus rahaan, valtaan ja oman hyvinvoinnin tavoitteluun.

Ps. 15:1-5. Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi? Kuka saa asua pyhällä vuorellasi? Se, joka on rehellinen (ed. käännös. nuhteeton) ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon. Se, joka kaihtaa kunniattomia mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Se, joka pysyy valassaan vaikka omaksi vahingokseen. Se, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen, joka näin elää.

Ps. 94:14-15. Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys (ed. käännös. oikeamielisyys) palaa ihmisten sydämiin.

Sananl. 16:8. Parempi vähän ja rehellisesti (ed. käännös. vanhurskaudessa) kuin isot voitot vilpillisesti.


Edellä oleva psalmi 15:1-5 kertoo meille mitä rehellisyys on, sen kautta, millainen rehellinen ihminen on. Rehellinen on hän;

Tällainen rehellisyys ei onnistu edes osittain, ellemme salli Pyhän Hengen pitää meidän vanhaa luontoamme kurissa.

Gal. 5:24-25. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.


Iso Raamatun tietosanakirja antaakin eri yhteyksissä rehellisyys -sanoille seuraavia perusmerkityksiä;


Lopuksi;

Vain vanhurskas eli Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman omalle kohdalleen uskonut Jumalan lapsi, voi olla rehellinen, jos hän sallii Jeesuksen Kristuksen (Pyhän Hengen) ohjata ajatuksiaan, sanojaan, tekojaan ja tekemättä jättämisiään.

Silti rehellinenkin eksyy joskus ja murehduttaa Pyhän Hengen (Ef. 4:25-32), sillä annammehan vanhan luontomme ottaa meissä toisinaan ylivallan. Mutta meillä on Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä aina paluutie auki armoon ja anteeksiantamukseen - aina.

Ef. 4:25-32. Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Ef. 2:8-9. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Room. 5:20. ... Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.

2 Tim. 2:11-13. Tämä sana on varma: - Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää. Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan. Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät. Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.


Sammeli Juntunen on kirjassaan ”Jumalasta voi puhua” kirjoittanut hyvin (sivu 164);

Kyse on siitä, että Jeesuksen tuomaan sovitukseen uskova ihminen saa seistä koko painollaan Jumalan kasvojen edessä, varmana siitä että hänet on hyväksytty, hänet on armahdettu, häntä rakastetaan, hänen elämällään on merkitys. Jumala lukee hänet Kristuksen takia vanhurskaaksi, ei siksi, millainen hän itse on. Ja kaikki tämä jatkuvasti, riippumatta siitä että hän ei pysty omin voimin, ansioin tai teoin yltämään kelpaavuuteen tai pysymään siinä, ei edes uskossa kasvettuaan. Kyse on Jeesuksen hankkimasta vanhurskaudesta, joka tulee ihmisen osaksi uskomalla, hänen omista kyvyistään tai syyllisyydestään tai hyvistä teoistaan riippumatta.

Kristukseen uskomalla saan elää Jumalan yhteydessä huolimatta siitä että olen syntinen.

4